Edellisviikolla käytiin Suoknuutin Jaakon yksärillä Mariannen ja Netan kaverina. Jaakolta sain hyvät neuvot Pelin keppikoomailun avaamiseen. Neuvoa päästiin kokeilemaan vasta tänään, kovista pakkasista johtuneen pakko-tauon tähden. Meillä kun on lämmittämätön halli.
Keppirumbaksi kutsuttu harjoite koostuu siis kahdesta mutkaputkesta joiden välissä ovat kepit. Tarkoitus on että koira vaan pujottelee, ei saa kehuja eikä palkkaa vaan sukkuloi vaan keppejä ja kääntyy aina putkessa takaisin kepeille. Tällä harjoituksella on tarkoitus saada koira aivot tyhjenemään ajatuksista ja sen vaan teknisesti suorittamaan keppejä miettimättä asiaa sen kummemmin. Jos tulee virheitä niihin ei puututa mitenkään, koira pistetään vaan putkeen ja uudestaan kepeille ja homma jatkuu näin, kunnes sitten jossain kohtaa palkataan putken jälkeen.
Ensin tein rumbaa niin että liikuin itse koiran mukana ns. normi ohjaus-tyyliin. Ei kummempaa jumittamista, kesti takanaleikkausta ja persjättöä ja vedästystä ok. Ohijuostessa rytmi kiihtyi mutta kepit pysyivät kasassa kuitenkin. Sitten siirryttiin astetta vaikeampaan harjoitukseen eli minä siirryin kävelemään ja koiran pitikin edetä itsenäisesti. Siin saatiin sitten esiin se varsinainen ongelma. Heti ensi yrityksellä Peli koomasi ja jätti jopa viimeisen keppivälin tekemättä. Minä en reagoinut tähän mitenkään, käskin sen vaan putkeen ja siitä uudelleen kepeille. Nyt Peli pujotteli loppuun, hidasti mutta teki loppuun asti. Taas vaan ohjaus putkeen ja uudestaan kepeille, nyt hidastus oli todella pientä ja vielä neljäs kerta putken kautta kepeille, varma eteenpäin tähtäävä suoritus jossa ei minkäänlaista rytminmuutosta koiralla. Siitä putkeen ja palkka. Loistokasta! Koira vastasi treeniin juuri odotetulla tavalla, ongelma ilmeni mutta siihen löydettiin ratkaisu ja täysi koiran omilla ehdoilla, se sai vaan tarjota uutta yritystä ilman minkään laista painetta tai apua :) Taas kerran Peli osoitti kykynsä ajatteluun, tai tässäkohtaa ehkä enemmän siitä luopumiseen :)
maanantai 27. tammikuuta 2014
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
Pelille ALO1
Tänään vaihdettiin lajia ja käytiin Toko-kokeessa kotihallissa Porissa.
Paikkamakuu 9
Paikallaolo oli vähän rauhaton. Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa mutta vakaasti se pysyi paikallaan. Palatessani koiran viereen näin sen taistelevan itsensä kanssa siitä tullakko vastaan vai ei. Pysyi paikallaan, mutta ennakoi sivullenousun.
Seuraaminen kytkettynä 9
Käännöksissä pientä haparointia, muten hyvä.
Seuraaminen taluttimetta 9
Sama kuin yllä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Ei kummempaa korjattavaa
Luoksetulo 9
Tuli eteen vinoon.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Reagoi käskyyn hitasti ja siirsi jalkojaan vielä pysähtymisen jälkeen.
Estehyppy 9
Ennakoi liikkurin käskyä hypylle lähdössä nousten seisomaan, ei kumminkaan ampunut hypylle ;)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 182pistettä, KP ja sijoitus 2/13
Loppua kohden vire rupesi nousemaan aika korkeaksi mutta pysyi kuitenkin vanttuussa :) Selvästi huomasi että mun kehuminen nosti virettä aikalailla. Mitä eleettömämpi olin liikkeitten välissä sen parempi. Outoa olla kehässä koiran kanssa joka ei piittaa palkkaamattomuudesta tai oikeastaan muustakaan. En jännittänyt oikeastaan ollenkaan vaan luotin koiraani. Peli teki juuri niinkuin osaa <3 Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)
Paikkamakuu 9
Paikallaolo oli vähän rauhaton. Pientä epävarmuutta oli koirassa havaittavissa mutta vakaasti se pysyi paikallaan. Palatessani koiran viereen näin sen taistelevan itsensä kanssa siitä tullakko vastaan vai ei. Pysyi paikallaan, mutta ennakoi sivullenousun.
Seuraaminen kytkettynä 9
Käännöksissä pientä haparointia, muten hyvä.
Seuraaminen taluttimetta 9
Sama kuin yllä.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Ei kummempaa korjattavaa
Luoksetulo 9
Tuli eteen vinoon.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8
Reagoi käskyyn hitasti ja siirsi jalkojaan vielä pysähtymisen jälkeen.
Estehyppy 9
Ennakoi liikkurin käskyä hypylle lähdössä nousten seisomaan, ei kumminkaan ampunut hypylle ;)
Kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 182pistettä, KP ja sijoitus 2/13
Loppua kohden vire rupesi nousemaan aika korkeaksi mutta pysyi kuitenkin vanttuussa :) Selvästi huomasi että mun kehuminen nosti virettä aikalailla. Mitä eleettömämpi olin liikkeitten välissä sen parempi. Outoa olla kehässä koiran kanssa joka ei piittaa palkkaamattomuudesta tai oikeastaan muustakaan. En jännittänyt oikeastaan ollenkaan vaan luotin koiraani. Peli teki juuri niinkuin osaa <3 Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)
maanantai 6. tammikuuta 2014
Tokaluokkalainen
Startattiin kisavuosi agilityn merkeissä tänä viikonloppuna. Eilen kisattiin WeCAn kisoissa Noormarkussa. Sieltä tuloksena 10, hyl ja 5. Koira oli jotenkin hassun tuntuinen, jotenkin yli-kuuliainen jos niin voi sanoa, toimi jotenkin itselleen epätyypillisen yliherkästi käännöksissä ja muutenkin. Tänään sitten ajelin Seinäjoelle Lagun kisoihin, enkä suotta. Heti kahdelta ekalta nollat ja nousu kakkosiin. Kisapäivä päättyi sitten ekaan starttiin kakkosissa. Sekin oli kelpo suoritus vaikka päättyikin hylkyyn.
Tulokset puhuvat puolestaan. Koira tuntui tosi rennolta ja hyvältä. Se teki töitä juuri niinkuin treeneissä ja tuntui käteen juuri sopivalta, mun Peliltä <3
Eka rata oli hypäri, se oli sellaista tasaista menoa, ei mitään ihmeellistä. Lopussa vähän varovaisesti jäin oottamaan koiraa ulos viimesestä putkesta ja jouduin sitten takaaohjaamaan ja pelastaan lopun mutta nolla mikä nolla. Lopputulos riitti tasatulokseen toisen koirakon kanssa eli jaettu ykkös tila :)
Toinen rata oli agilityrata. Tämä rata tuntui hyvältä ja ohjausvalinnat oli helppo tehdä. Olen erityisen tyytyväinen persjättöön joka onnistui hienosti :) Myös kepit toimi tänään molemmilla radoilla ilman kummempia koomaamisia. Tuloksena siis nolla ja suvereeni voitto ;)
Kolmas startti tehtiin sitten kakkosluokassa agilityradalla. Homma luonasi tosi hienosti yli puolenvälin, mutta sitten käskytin koiraa keinulla vähän turhan voimakkaasti (kun tuli aika haipakkaa siihen) ja se johti epävarmuuteen esteellä. Jouduin vähän auttamaan suorituksessa ja oli seuraavalta takaakierto-päällejuoksulta vähän myöhässä ja koira otti riman. Sitten koira karkasi A:lta ennen vapautusta ja palautin sen siihen. Siitä päästeltiin maaliin upea kolmen esteen loppusuora, koira irtosi upeasti itsenäisesti maaliin :)
Alla video SERTi radasta
Kiitos siis Tanja ihan mielettömästi tästä hienosta taluttimesta <3
Tulokset puhuvat puolestaan. Koira tuntui tosi rennolta ja hyvältä. Se teki töitä juuri niinkuin treeneissä ja tuntui käteen juuri sopivalta, mun Peliltä <3
Eka rata oli hypäri, se oli sellaista tasaista menoa, ei mitään ihmeellistä. Lopussa vähän varovaisesti jäin oottamaan koiraa ulos viimesestä putkesta ja jouduin sitten takaaohjaamaan ja pelastaan lopun mutta nolla mikä nolla. Lopputulos riitti tasatulokseen toisen koirakon kanssa eli jaettu ykkös tila :)
Toinen rata oli agilityrata. Tämä rata tuntui hyvältä ja ohjausvalinnat oli helppo tehdä. Olen erityisen tyytyväinen persjättöön joka onnistui hienosti :) Myös kepit toimi tänään molemmilla radoilla ilman kummempia koomaamisia. Tuloksena siis nolla ja suvereeni voitto ;)
Kolmas startti tehtiin sitten kakkosluokassa agilityradalla. Homma luonasi tosi hienosti yli puolenvälin, mutta sitten käskytin koiraa keinulla vähän turhan voimakkaasti (kun tuli aika haipakkaa siihen) ja se johti epävarmuuteen esteellä. Jouduin vähän auttamaan suorituksessa ja oli seuraavalta takaakierto-päällejuoksulta vähän myöhässä ja koira otti riman. Sitten koira karkasi A:lta ennen vapautusta ja palautin sen siihen. Siitä päästeltiin maaliin upea kolmen esteen loppusuora, koira irtosi upeasti itsenäisesti maaliin :)
Peli teki kaikki radat hienosti maaliin kiitos uuden agi-taluttimen. Ystäväni Tanja valmisti sen mittatilaustyönä meidän väreissä Vääpelinkestävänä mallina :) Esittelin taluttimen koiralle eilisissä kisoissa ja se on aivan loistava keksintö. Peli kun luopuu lelusta helposti niin sitä ei yhtään haittaa että remmi jää lähtöön, tänään se jo syöksyi joka radalla loppuun ja hakemaan remmiänsä maaliämpäristä :)
torstai 2. tammikuuta 2014
Uusi vuosi, uudet kujeet?
Vuoden vaiheessahan kuuluu kelata taakseppäin ja arvioida edellistä vuotta ja sitten toisaalta katsoa eteenpäin ja miettiä tulevaa ja mitä tavoitteita sinne asettaa :)
Meidän viime vuosi oli tavoitteitten osalta aika laimea. En ollut asettanut tavoitteeksi oikeastaan kun terveenä pysymisen ja sen että Peli starttaisi agissa ja pystyttäisiin tekemään kokonaisia ratoja, tuloksesta viis. Tokossa ei ollut vielä koetavoitteita, eikä missään muussakaan lajissa. Tärkeintä oli pohjien luonti ja perusasioiden tankkaaminen sille tasolle että kaikki olisi mahdollista tulevaisuudessa. Vire kunnossa ja halu tekemiselle olemassa.
Nuo tavoitteet saavutettiin. Peli kävi keväällä virallisissa kuvissa ja kaikki oli priimaa, eläinlääkärissä käytiin rokotusten lisäksi vain kerran hakemassa tipat silmätulehdukseen.
Ja koska olen perusluonteeltani ihminen joka ei märehdi vanhoja vaan keskittyy huomiseen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin listaankin nyt tähän meidän tavoitteita vuodelle 2014
Agility
- nousu kakkosiin ja edelleen kolmosiin
Toko
-Alo-, Avo- ja loppuvuodesta Voi-koe
PK
-BH-koe
Haulla ilmaisu kuntoon ja joitakin jälkiäkin voisi yrittää tallata. Esineruutu pitää ottaa myös säännöllisemmin ohjelmaan.
Agilityssähän meillä on ykkösistä se ainokainen LUVA-tulos ekoista kisoista. Emme ehtineen juoksujen tähden startata viime vuonna kuin neljät kisat ja niistä kahdet menivät totaalisesti mönkään starttiongelman tähden. Nyt lähtötilanteisiin on kuitenkin löytynyt rutiini, ja uskon sen ongelma olevan takanapäin (kopkopkop). Pääsemme jatkamaan harrastusta Kelpokoiran Next Levelillä, lisäksi ohjelmassa on yksäreitä. Eli se kenttä on hoidossa.
Tokoakin aletaan nyt treenata ohjatussa ryhmässä. Viime vuonna käytiin vain muutamalla kurssilla, treenit painottuivat enemmän PK-tottikseen. Tälle vuodelle tavoitteet painottuvat tokoon. PK:n metsälajit eivät ole vielä ensi kesänä koekunnossa joten valinta on helppo. Tavoite olisi kisata tänä vuonna kaikki muut luokat ja jättää EVL ja valioituminen sitten vuodelle 2015. BH yritetään suorittaa kesän aikana.
Lihaskuntoa ylläpidetään DOBO-treeneillä ja fysioterapia-käynneillä. Nyt on pyörään ostettu myös springeri ja kun itsekkin olen aloittanut taas juoksemisen niin päästään myös canicrossailemaan keväämmällä.
Lampailla on tarkoitus käydä myös vuoden mittaan, toivottavasti kesällä tulee taas lampaita tänne Poriin niin se olisi mahdollista useammin.
Meidän viime vuosi oli tavoitteitten osalta aika laimea. En ollut asettanut tavoitteeksi oikeastaan kun terveenä pysymisen ja sen että Peli starttaisi agissa ja pystyttäisiin tekemään kokonaisia ratoja, tuloksesta viis. Tokossa ei ollut vielä koetavoitteita, eikä missään muussakaan lajissa. Tärkeintä oli pohjien luonti ja perusasioiden tankkaaminen sille tasolle että kaikki olisi mahdollista tulevaisuudessa. Vire kunnossa ja halu tekemiselle olemassa.
Nuo tavoitteet saavutettiin. Peli kävi keväällä virallisissa kuvissa ja kaikki oli priimaa, eläinlääkärissä käytiin rokotusten lisäksi vain kerran hakemassa tipat silmätulehdukseen.
Ja koska olen perusluonteeltani ihminen joka ei märehdi vanhoja vaan keskittyy huomiseen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin listaankin nyt tähän meidän tavoitteita vuodelle 2014
Agility
- nousu kakkosiin ja edelleen kolmosiin
Toko
-Alo-, Avo- ja loppuvuodesta Voi-koe
PK
-BH-koe
Haulla ilmaisu kuntoon ja joitakin jälkiäkin voisi yrittää tallata. Esineruutu pitää ottaa myös säännöllisemmin ohjelmaan.
Agilityssähän meillä on ykkösistä se ainokainen LUVA-tulos ekoista kisoista. Emme ehtineen juoksujen tähden startata viime vuonna kuin neljät kisat ja niistä kahdet menivät totaalisesti mönkään starttiongelman tähden. Nyt lähtötilanteisiin on kuitenkin löytynyt rutiini, ja uskon sen ongelma olevan takanapäin (kopkopkop). Pääsemme jatkamaan harrastusta Kelpokoiran Next Levelillä, lisäksi ohjelmassa on yksäreitä. Eli se kenttä on hoidossa.
Tokoakin aletaan nyt treenata ohjatussa ryhmässä. Viime vuonna käytiin vain muutamalla kurssilla, treenit painottuivat enemmän PK-tottikseen. Tälle vuodelle tavoitteet painottuvat tokoon. PK:n metsälajit eivät ole vielä ensi kesänä koekunnossa joten valinta on helppo. Tavoite olisi kisata tänä vuonna kaikki muut luokat ja jättää EVL ja valioituminen sitten vuodelle 2015. BH yritetään suorittaa kesän aikana.
Lihaskuntoa ylläpidetään DOBO-treeneillä ja fysioterapia-käynneillä. Nyt on pyörään ostettu myös springeri ja kun itsekkin olen aloittanut taas juoksemisen niin päästään myös canicrossailemaan keväämmällä.
Lampailla on tarkoitus käydä myös vuoden mittaan, toivottavasti kesällä tulee taas lampaita tänne Poriin niin se olisi mahdollista useammin.
tiistai 24. joulukuuta 2013
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
aksakisoja ja noutotreeniä
Pakko antaa kisaraportti sunnuntailta ATT:n kisoista.
Olin ilmoittanut Pelin kolmeen starttiin ja suurin keskittyminen oli starteissa. Pyhästi päätin että tänään se pysyy. Psyykkasin itseni oikeaan mielentilaan ja selkeään toimintaan ja haha, sehän toimi!
Eka startti oli hypäri. Siinä jätin koiran lähtöön ja kävelin kakkosesteelle, Peli nousi ja kun yritin saada sen takaisin istumaan lähti se kävelemään minua kohti ja ylitti lähtölinjan. Minä plikka kävelin uudelleen starttiin ja jätin koiran uudestaan (mistä toki hylkäännyimme) ja sitten lähdimme radalle MINUN päätökselläni. Rata meni onneksi pipariksi myöhemmin yhdessä putkeen karkaamisessa, että ei harmittanut toi alun sakkaaminen yhtään.
Toiseen starttiin menin vielä astetta päättäväisempänä. Jätin koiran, kävelin kakkosesteelle, pysähdyin, käännyin katsomaan lähdössä vakaasti istuvaa koiraani, nostin käden ja kutsuin radalle. Täydellinen startti siis! Ratakin oli hyvä lentokeinua lukuunottamatta. Koira tuli ohjaukseen hienosti, suoritti kepit tyynen itsevarmasti, vain se keinu, jolle tultiin putkesta pituuden kautta todella kovaa vauhtia johti läpijuoksuun käskytyksestäni huolimatta. Uusin keinun ja siitä sitten HYL.
Kolmas rata. Pysyi lähdössä, irtosi, tuli ohjaukseen, haki hienosti kepit, teki upeat pysähdykset kontakteille....mutta sitten. Se edellisen radan keinu kummitteli mun mielessä, autoin siinä ihan luvattoman paljon ja kun rytmi hajosi, olin liikaa muurilla saattamassa ja myöhästyin seuraavasta valssista ja PAM koira ohi hypyn. No, kielto-vitosella maaliin ja podiumille pokkaamaan 3. palkinto.
Vaikka tuloksilla ei juhlittu olen sunnuntain kisoihin enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sain itseni toimimaan kunnolla, ja koira oli oikeassa mielentilassa ekaa rataa lukuunottamatta. Kisaaminen oli nautinto.
Tottista on treenailtu tasaisesti juoksujen päätyttyä. Ja se nouto, se alkaa nyt olla hyvällä mallilla. Toki on vielä matkaa siistiin noutoon ilman apuja, mutta nyt se noutaa ja luovuttaa niinkuin on tarkoitus :) Ohessa video Pelin viikon takaisesta noudosta ja matkasta siihen pisteeseen. Videossa näkyvät osa-alueet joita työstettiin monin eri variaatioin (itse noutoon lähtö ja esineen nostaminen, esineen kantaminen ja sitten pitäminen ja luovutusasento ja käsihäiriöt siinä) ja viimeisenä se "valmis" nouto. Olen NIIIIIIIN onnellinen :)
Olin ilmoittanut Pelin kolmeen starttiin ja suurin keskittyminen oli starteissa. Pyhästi päätin että tänään se pysyy. Psyykkasin itseni oikeaan mielentilaan ja selkeään toimintaan ja haha, sehän toimi!
Eka startti oli hypäri. Siinä jätin koiran lähtöön ja kävelin kakkosesteelle, Peli nousi ja kun yritin saada sen takaisin istumaan lähti se kävelemään minua kohti ja ylitti lähtölinjan. Minä plikka kävelin uudelleen starttiin ja jätin koiran uudestaan (mistä toki hylkäännyimme) ja sitten lähdimme radalle MINUN päätökselläni. Rata meni onneksi pipariksi myöhemmin yhdessä putkeen karkaamisessa, että ei harmittanut toi alun sakkaaminen yhtään.
Toiseen starttiin menin vielä astetta päättäväisempänä. Jätin koiran, kävelin kakkosesteelle, pysähdyin, käännyin katsomaan lähdössä vakaasti istuvaa koiraani, nostin käden ja kutsuin radalle. Täydellinen startti siis! Ratakin oli hyvä lentokeinua lukuunottamatta. Koira tuli ohjaukseen hienosti, suoritti kepit tyynen itsevarmasti, vain se keinu, jolle tultiin putkesta pituuden kautta todella kovaa vauhtia johti läpijuoksuun käskytyksestäni huolimatta. Uusin keinun ja siitä sitten HYL.
Kolmas rata. Pysyi lähdössä, irtosi, tuli ohjaukseen, haki hienosti kepit, teki upeat pysähdykset kontakteille....mutta sitten. Se edellisen radan keinu kummitteli mun mielessä, autoin siinä ihan luvattoman paljon ja kun rytmi hajosi, olin liikaa muurilla saattamassa ja myöhästyin seuraavasta valssista ja PAM koira ohi hypyn. No, kielto-vitosella maaliin ja podiumille pokkaamaan 3. palkinto.
Vaikka tuloksilla ei juhlittu olen sunnuntain kisoihin enemmän kuin tyytyväinen. Nyt sain itseni toimimaan kunnolla, ja koira oli oikeassa mielentilassa ekaa rataa lukuunottamatta. Kisaaminen oli nautinto.
Tottista on treenailtu tasaisesti juoksujen päätyttyä. Ja se nouto, se alkaa nyt olla hyvällä mallilla. Toki on vielä matkaa siistiin noutoon ilman apuja, mutta nyt se noutaa ja luovuttaa niinkuin on tarkoitus :) Ohessa video Pelin viikon takaisesta noudosta ja matkasta siihen pisteeseen. Videossa näkyvät osa-alueet joita työstettiin monin eri variaatioin (itse noutoon lähtö ja esineen nostaminen, esineen kantaminen ja sitten pitäminen ja luovutusasento ja käsihäiriöt siinä) ja viimeisenä se "valmis" nouto. Olen NIIIIIIIN onnellinen :)
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
toisinaan tauko tekee hyvää
Tamskin kisojen jälkeen Peli aloitti juoksunsa ja meillä tuli näin kolmen viikon tauko tekemiseen. Täällä meilläpäin on hallissa juoksukielto eli agilityä ei päästy tekemään lainkaan. Tottista kävin pari kertaa tekemässä pellolla. Oikeastaan voi sanoa että lomailtiin koko aika. Nautittiin lenkkeilystä ja muusta touhuamisesta, unohdettiin tavoitteet ja treenit.
Itse suoritin itsetutkistelua katsomalla meidän tähänastiset kisavideot (ATT, TSAU ja TAMSK) ja pohtimalla meidän "ongelmia". Näin jopa unia starttiongelmasta ja työstin selvästi asioita myös alitajuisesti. Vidoilta näkyi selvästi paljon hyviä asioita ja pettymykset vaihtuivat iloon siitä kuinka varmat ovat esim Pelin kontaktit ja kuinka kivasti se on kuulolla radalla häiriöstä huolimatta. Lähtötilanteet saivat vielä jälkeenpäinkin verenpaineen nousemaan mutta nyt pystyin näkemään myös oman toimintani selvemmin. En varsinaisesti jännitä kisatilanteita, mutta kun en luota koiraani startissa, käyttäydyn oudosi, aivan erilailla kuin treenissä. Hätäilen ja olen epäselvä, en ollenkaan sellainen varma ja selkeä kuin treenissä. Nyt pitää siis jatkaa treenissä samalla lailla ja tuoda sama toiminta kisoihin.
Startin lisäksi toinen perustavaa laatua oleva ongelma on ollut rimat. Peli ei välitä rimojen kannattimillaan pysymisestä, sitä ei haittaa vaikka vähän paukkuu, kunhan mennään kovaa. Varsinkin rataa tehdessä, koiran kiihtyessä rimat ovat olleet ongelma. Juoksutauon jälkeen otin tämänkin asian työn alle. Tein helpohkon 15 esteen radan (valsseja, leikkauksia ja takaakierto) ja nostin rimat 65-70cm korkeuteen. Peli on siis tähän asti treenannut 55-60 rimoilla. Sitten vaan yksinkertaisesti lähdettiin treenaamaan. Kun rima putosi, pyysin koiran rauhallisesti maahan, totesin lempeästi "oho, kuinkas tässä nyt näin kävi", nostin riman kannattimilleen ja pyysin koiran uudestaan yli. Kun rima pysyi, kehuin vuolaasti mutten palkannut. Sitten tehtiin sama kohta uudestaan vauhdissa ja kun rima pysyi siitä seurasi iso kehu ja lelupalkka. Ei tarvinnut montaa kertaa asiasta huomauttaa tällä tavalla kun rimat eivät enää tuottaneet minkään asteen ongelmaa. Kun rata sujui kokonaisena ilman yhtään rimaa tein vielä häiriöhyppyjä eli yritin saada koiran pudottamaan huitomalla käsillä, rytmittämällä jaloilla väärin, ohjaamalla myöhässä ja huonosti....yhtään rimaa ei pudonnut. Parhaan palautteen sain sitten Suoknuutin Jaakon yksärillä torstaina kun teimme tunnin töitä ja koko treenin aikana tuli 2 rimaa joista toinen oli ihan mun vika :)
Viime viikko oli treenin täyteinen, sunnuntaina oltiin ÄSKK:lla Jänesniemen Elinan treenissä, tiistaina Elinan kaukoryhmässä Purina Centerillä ja torstaina sitten Jaakon yksärillä. Palasimme siis agilityn pariin täydellä rytinällä. Ensi viikon sunnuntaina on luvassa kolme starttia ATT:llä.
Hienoin uutinen agilityn osalta on kuitenkin sähköposti joka saapui myöhään perjantai-iltana. Meidät on hyväksytty Kelpokoiran Next Level-ryhmään ensi kevääksi :)
Tauon varsinainen teho näkyy tottiksessa. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikalleen. Alokasluokka alkaa olla koekunnossa, viretila on hyvä ja se kestää palkattomuutta upeasti. Murheenkryyni nouto, jonka suhteen olen jo monesti heittänyt kirveen kaivoon otti perjantaina aimoharppauksen eteenpäin, nyt se on oikeastaan enää viittä vaille. Mehän ollaan siis tehty erikseen vauhtinoutoa ja sitten pitämistä edessä taistelun avulla. Pelille on ollut vaikeaa istua mun edessä patukka/kapula suussa, se tuo kyllä mutta sylkee tavarat jalkoihin tai käy esineen kanssa maate jalkohini, käteen asti lelu tulee vain jos olen ollut kaksinkerroin (käsi lähes maassa) vastaanottamassa koiraa. Kapulan kanssa on tehty pitämistä ja taistelua, ja toki vauhtinoutoja, kaikki uuden työstäminen on tehty patukalla, näin siis nytkin. Otin Pelin viereeni, pidin pannasta kiinni, heitin patukan ja päästin koiran perään NOUDA-käskyllä. Kun koira lähti tulemaan kohti kehuin matalalla äänellä rauhallisesti ja astuin vähän taakseppäin pitäen kädet "eteentulo"-merkkinä, kun koira vähän ihmetteli ja hidasti annoin kaikki mahdolliset avut (kädet, taaksepäin astuminen ja rauhallinen "tuo vaan") ja kyllä, hämmennyksissään tai älykkyyttään se istahti eteeni patukka suussaan. Onneksi olimme varautuneet kaikkeen ja vanhasta oppineena oli ystäväni valmiina naksuttimen kanssa ja merkkasi toiminnan koiralle oikeaksi heti sen tapahtuessa. Teimme vielä toisen toiston jossa koira oli vähän epävarma mutta teki kuitenkin. Lauantaina uusittiin sama ja homma alkoi jo näyttää noutamiselta. Vieläkin tarvitaan käsiapua ja kehua mutta toiminta näyttää jo noudolta.
Haku on ainoa harrastuksista joka ei ollut tauolla juoksujen aikana. Pelin pistot ovat vauhdikkaita ja todella suoria, etsimistyö on motivoitunutta ja tarkkaa. Noudon liikahdettua eteenpäin mentiin "upporikasta ja rutiköyhää" ja kokeiltiin lauantain treeneissä ilmaisua. Ensi alkuun ongelmaa tuotti se että Peli tarjosi ruotsalaista rullaa maalimiehelle leikittäväksi. Kun se saatiin tajuamaan että rullan kanssa pitäisikin lähteä keskilinjalle, toi se joka kerta rullan hienosti mulle asti. Kolme tällaista ja sitten "palkaksi" neljäs maalimies 50m suorapalkalla. Nuo ilmaisu-maalimiehet olivat siis 20m syvyydessä.
Kaikenkaikkiaan treenaaminen on ollut nyt meistä molemmista aivan mahtavaa ja hommat tuntuvat luonaavan. Ei siis muuta kuin eteenpäin, se on elämän meno.
Itse suoritin itsetutkistelua katsomalla meidän tähänastiset kisavideot (ATT, TSAU ja TAMSK) ja pohtimalla meidän "ongelmia". Näin jopa unia starttiongelmasta ja työstin selvästi asioita myös alitajuisesti. Vidoilta näkyi selvästi paljon hyviä asioita ja pettymykset vaihtuivat iloon siitä kuinka varmat ovat esim Pelin kontaktit ja kuinka kivasti se on kuulolla radalla häiriöstä huolimatta. Lähtötilanteet saivat vielä jälkeenpäinkin verenpaineen nousemaan mutta nyt pystyin näkemään myös oman toimintani selvemmin. En varsinaisesti jännitä kisatilanteita, mutta kun en luota koiraani startissa, käyttäydyn oudosi, aivan erilailla kuin treenissä. Hätäilen ja olen epäselvä, en ollenkaan sellainen varma ja selkeä kuin treenissä. Nyt pitää siis jatkaa treenissä samalla lailla ja tuoda sama toiminta kisoihin.
Startin lisäksi toinen perustavaa laatua oleva ongelma on ollut rimat. Peli ei välitä rimojen kannattimillaan pysymisestä, sitä ei haittaa vaikka vähän paukkuu, kunhan mennään kovaa. Varsinkin rataa tehdessä, koiran kiihtyessä rimat ovat olleet ongelma. Juoksutauon jälkeen otin tämänkin asian työn alle. Tein helpohkon 15 esteen radan (valsseja, leikkauksia ja takaakierto) ja nostin rimat 65-70cm korkeuteen. Peli on siis tähän asti treenannut 55-60 rimoilla. Sitten vaan yksinkertaisesti lähdettiin treenaamaan. Kun rima putosi, pyysin koiran rauhallisesti maahan, totesin lempeästi "oho, kuinkas tässä nyt näin kävi", nostin riman kannattimilleen ja pyysin koiran uudestaan yli. Kun rima pysyi, kehuin vuolaasti mutten palkannut. Sitten tehtiin sama kohta uudestaan vauhdissa ja kun rima pysyi siitä seurasi iso kehu ja lelupalkka. Ei tarvinnut montaa kertaa asiasta huomauttaa tällä tavalla kun rimat eivät enää tuottaneet minkään asteen ongelmaa. Kun rata sujui kokonaisena ilman yhtään rimaa tein vielä häiriöhyppyjä eli yritin saada koiran pudottamaan huitomalla käsillä, rytmittämällä jaloilla väärin, ohjaamalla myöhässä ja huonosti....yhtään rimaa ei pudonnut. Parhaan palautteen sain sitten Suoknuutin Jaakon yksärillä torstaina kun teimme tunnin töitä ja koko treenin aikana tuli 2 rimaa joista toinen oli ihan mun vika :)
Viime viikko oli treenin täyteinen, sunnuntaina oltiin ÄSKK:lla Jänesniemen Elinan treenissä, tiistaina Elinan kaukoryhmässä Purina Centerillä ja torstaina sitten Jaakon yksärillä. Palasimme siis agilityn pariin täydellä rytinällä. Ensi viikon sunnuntaina on luvassa kolme starttia ATT:llä.
Hienoin uutinen agilityn osalta on kuitenkin sähköposti joka saapui myöhään perjantai-iltana. Meidät on hyväksytty Kelpokoiran Next Level-ryhmään ensi kevääksi :)
Tauon varsinainen teho näkyy tottiksessa. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikalleen. Alokasluokka alkaa olla koekunnossa, viretila on hyvä ja se kestää palkattomuutta upeasti. Murheenkryyni nouto, jonka suhteen olen jo monesti heittänyt kirveen kaivoon otti perjantaina aimoharppauksen eteenpäin, nyt se on oikeastaan enää viittä vaille. Mehän ollaan siis tehty erikseen vauhtinoutoa ja sitten pitämistä edessä taistelun avulla. Pelille on ollut vaikeaa istua mun edessä patukka/kapula suussa, se tuo kyllä mutta sylkee tavarat jalkoihin tai käy esineen kanssa maate jalkohini, käteen asti lelu tulee vain jos olen ollut kaksinkerroin (käsi lähes maassa) vastaanottamassa koiraa. Kapulan kanssa on tehty pitämistä ja taistelua, ja toki vauhtinoutoja, kaikki uuden työstäminen on tehty patukalla, näin siis nytkin. Otin Pelin viereeni, pidin pannasta kiinni, heitin patukan ja päästin koiran perään NOUDA-käskyllä. Kun koira lähti tulemaan kohti kehuin matalalla äänellä rauhallisesti ja astuin vähän taakseppäin pitäen kädet "eteentulo"-merkkinä, kun koira vähän ihmetteli ja hidasti annoin kaikki mahdolliset avut (kädet, taaksepäin astuminen ja rauhallinen "tuo vaan") ja kyllä, hämmennyksissään tai älykkyyttään se istahti eteeni patukka suussaan. Onneksi olimme varautuneet kaikkeen ja vanhasta oppineena oli ystäväni valmiina naksuttimen kanssa ja merkkasi toiminnan koiralle oikeaksi heti sen tapahtuessa. Teimme vielä toisen toiston jossa koira oli vähän epävarma mutta teki kuitenkin. Lauantaina uusittiin sama ja homma alkoi jo näyttää noutamiselta. Vieläkin tarvitaan käsiapua ja kehua mutta toiminta näyttää jo noudolta.
Haku on ainoa harrastuksista joka ei ollut tauolla juoksujen aikana. Pelin pistot ovat vauhdikkaita ja todella suoria, etsimistyö on motivoitunutta ja tarkkaa. Noudon liikahdettua eteenpäin mentiin "upporikasta ja rutiköyhää" ja kokeiltiin lauantain treeneissä ilmaisua. Ensi alkuun ongelmaa tuotti se että Peli tarjosi ruotsalaista rullaa maalimiehelle leikittäväksi. Kun se saatiin tajuamaan että rullan kanssa pitäisikin lähteä keskilinjalle, toi se joka kerta rullan hienosti mulle asti. Kolme tällaista ja sitten "palkaksi" neljäs maalimies 50m suorapalkalla. Nuo ilmaisu-maalimiehet olivat siis 20m syvyydessä.
Kaikenkaikkiaan treenaaminen on ollut nyt meistä molemmista aivan mahtavaa ja hommat tuntuvat luonaavan. Ei siis muuta kuin eteenpäin, se on elämän meno.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)