joulu

Meidän lauma viettää joulua sukuloiden ja rauhoittuen. Aamu aloitettiin lumitöillä yhdessä koirien kanssa, nyt istutaan takan lämmössä uudessa omassa kodissa. Perunalaatikko valmistuu uunissa, sauna lämpiää ja koiratlepäilevät taljalla. Tapaninpäivänä sitten jo palataan treenien pariin kun Riemuryhmän keskiviikkotreenit jatkuvat kinkunsulatus-teemalla :D

Peli aksaa ja tokoilee

Peli treenaa ahkerasti monella rintamalla :)
Tokossa on edistytty kun on treenattu, yllätys :D
Seuruu sujuu jo ihan kivasti, sijainti on hyvä ja asennekkin kiva. Käännökset toimii (vasen vaatii vielä pientä tarkkuutta) sekä ysikympit että täykkärit. Juoksuakin on otettu pieniä pätkiä, ei ongelmaa.
Jäävissä on nyt asentojen varmistuttua siirrytty eteenpäin eli jatkan kävelyä ja palkka tulee välillä vasta kun olen irronnut reippaasti. Tänään koklasin jo jopa taakse menoa, makuulla ja seisten, ei ongelmaa kun laittoi namin eteen avuksi.
Hyppyä on otettu vain pari kertaa, aksakoirana se ei tuota mitään ongelmaa, eli en viitsi tuota alokas/avo-hyppyä treenata, eiköhän se sen tee kun käsky käy :)
Ruutua on tehty joitakin kertoja. Se sujuu nyt kivasti, olen merkannut ruutua käymällä itse ruudussa seisomassa ennen lähettämistä ja tämän lisäksi erillisenä naksutellut ruudun lähellä siitä kun koira tarjoaa oikeaa paikkaa ruudussa, hyvin on toiminut.
Tänään otettiin KIERRÄ käskyä tuolin kanssa. parin toiston jälkeen sekin sujui jo upeesti pidemmältä matkalta. Tästä lähden työstämään merkkiä ja ehkä myös luoksetulon pysäytyksiä :)
Nouto on ollut meillä ongelma, Pelille kun on tuo kapula ollut ensisilmäyksestä asti äärettömän rakas, eikä se sitä millään hinnalla mulle antaisi. Nouto on päätetty nyt rakentaa taistelulle ja homma on lähtenyt käyntiin hyvin. Peli pitää kapulaa edessäni ja saa aina palkaksi taistelun ja uuden käskyn ja sitten taas taistelun ja lopuksi se saa voittaa kapulan. Tuuletus on kehujen saattelemaa ja irrotus tulee kun koira käy kapuloineen maate. Eiköhän sekin tästä, pikkuhiljaa :)

Agilityä on treenattu koko syksy Kaarinassa Purina Centerillä Jänesnimen Elinan pentu- ja pentujatko-kursseilla. Oppi on ollut hyvää ja koen saaneeni valtavasti noiden kurssikertojen aikana. Nyt on haku päällä kevääksi valmennusryhmään, kaikki peukut ja varpaat pystyssä toivotaan että saamme jatkaa Elinan valvovan silmän alla. Alla videota Vääpelin parista viime treenistä.

Äksylle tripla ja Peli hakuilee

Käytiin eilen Äksyn kanssa kisaamassa vikat aksakisat tälle vuodelle. Lopputuloksena loistava lopetus tälle vuodelle, tripla-nolla! X-box oli agiradoilla hieman nahkea, hypärillä sitten oli jo vauhtia, ja parilla pelastuksella päästiin sekin virheettä maaliin. Radat muutenkin sellasta perusÄksyä, ei mitään hohdokasta mutta kelpo menoa kumminkin. Nyt on siis SM-tulokset kasassa kun ne viimeiset puuttuvat aginollat saatiin eilen kasaan :)

Äksyn agikausi on ollut ihan hyvä. Me on löydetty toisemme radalla ja sen kanssa kisaaminen on nykyään pääasiassa nautinnollista. Harvoin tulee eteen ratoja joissa en osaa sitä ohjata, toki virheitä tai oikeammin virhearvioita (koiran vauhdista tai irtoamisesta) välilä tulee tehtyä ja ne johtavat virheisiin tai hylkäämiseen, mutta pääosin sen kanssa selviää paikassa kuin paikassa. Varmuutta on saatu tällä kaudella valtavasti lisää, omat ajoitukset on parantuneet ja ohjaus muutenkin, näin koirakin voi siihen luottaa ja se näkyy :)
Viimevuoden 0-prosentti on n.41, SM-kisojen jälkeisellä ajalla 45%. Syksyyn mahtuu yksi tupla- ja yksi tripla-nolla, ja viime keväälle se yksi voittokin (josta SERT-H). Oikein hyvä kausi siis Räksyttimellä, ensi vuoden tavoitteena on kerätä niitä valio-SERTejä ja osallistua ekaa kertaa yksilö-SM:iin.

Tänään aamulla oli sitten hakutreenit. Mentiin pitkästä aikaa Harjavallan hakuradalle, siellä kun näkee koiran työskentelyn kokoajan. Peli on tehnyt koko syksyn hajuhakuja ja olen sen nyt muutamissa treeneissä hajun saamisen jälkeen pyytäny lähetysasentoon ja lähettänyt äijälle. Nyt, kun maasto oli "helppo" ja näkyvyys hyvä, päätettiin että neiti palaa hajun saatuaan keskilinjalle asti. Ensimmäinen Äijä, etukulmassa ja haju käytiin hakemassa muutaman metrin päästä, kun koira tarjosi (vanhasta oppineena) sivulletulon kehuin ja palattiin keskilinjalle juoksujalkaa. Siinä lähetysasento, käsky "ÄIJÄ" ja pentu metsään. Se eteni hienosti piiloa edeltävälle risukasalle ja jäi siihen ihmeissään seisomaan "tässähän se oli??!!" odotin hiljaa, annoin sen miettiä, ja se tajusi kuin tajusikin avata nenänsä ja sai hajun ja löysi äijän ja palkan. Seuraavalle äijälle sama juttu, käytiin hakemassa haju, palattiin keskilinjalle, lähetys ja löytö. Koira eteni suoraan, määrätietoisesti ja käyttäytyi piilolla korrektisti. Sama toistui myös kahdella viimeisellä äijällä. Nyt Peli pääsi nauttimaan vauhdista, se kun rakastaa juoksemista. Se oli ihan haljeta innosta kun sai juosta metsässä ja tehdä samalla töitä. Oli kerrassaan pätevä pentu <3
Nyt ruvetaan tekemään tätä samaa vaikeammissa maastoissa, Peli selvästi hoksasi homman idean. Pikkuhiljaa eteenpäin, toivottavasti lumitilanne pysyy tällaisena ja päästään metsään vielä moneen kertaa, unelmoin siitä että voitais treenata koko kevättalvikin :)

kisoja ja treenejä

Oltiin eilen, lauantaina, Janakkalassa kisaamassa Äksyn kanssa kolmen radan verran. Fiilis oli loistava, vähän jopa jännitti pitkästä aikaa. Eka rata, hypäri, nolla. Toinen rata oli varmaan mun ja Räksyttimen agi-historian paras rata. Kaikki sujui ja vauhti piisasi, ikävä kyllä käsikirjoitukseen tuli yksi ryppy ja yksi hyppy lipsahti väärään suuntaan. Muuten olis pokattu nolla-voitto, yhtään nollaa tällä radalla ei nimittäin tehty :P
Vika rata, agirata sekin, oli taas ihan ok, ei niin loistelias mutta hyvä kumminkin. Siinä Äksy luki päällejuoksun persjätöksi ja lipsahti selkäni takaa väärälle puolelle, tästä kielto putkelle.
Hypäri-nolla

ja se pienetä kiinni jäänyt B-rata

Peli oli taas mukana kisaturistina. Tehtiin paikallaistumista ulkona, ja sisälläkin lyhyellä matkalla. Askelia, kaukoja, noudon rauhoitustreeniä patukalla, rahoittumista ja muutama saksalainen, päällejuoksu ja pyörityskin yksittäisillä hyppyesteillä.
Noutoa olen päättänyt lähteä nyt tekemään luovutusasennon kautta. Peli noutaa, kaikkea, ja vauhdilla, mutta mitään se ei palauta käteen ;) Kaiken se sylkäisee joko parin metrin päähän eteeni tai lähtee pureskelemaan saalistaan johonkin. Tehtiin viime viikolla eteentuloa, kapulaan, niin että Heidi piti pennusta kiinni, minä otin kapulan ja pyysin sen NOUDA-käskyllä eteeni luovutusasentoon puremaan kiinni kapulaan. Nämä harjoitukset sujuivat loistavasti. Peli hoksasi heti, sillä on valtava halu kapulaan ja tuli joka kerta vauhdilla, pidemmältäki matkalta. Sitten olen erikseen tehnyt patukalla leikkimistä ja siitä NOUDA-käskyllä rauhoittumista eteeni istumaan patukkaa purren, kunnes taas vapautan koiran leikkiin. Näin nyt pitää pikkuhiljaa edetä. Jos sillä on selvä paikka johon se kapulan kanssa tulee, niin uskon että meidän nouto on siinä. Vauhtia ei puutu :)

Sunnuntaina oli Hanna Löytyojan agilitykoulutus hallilla. Peli teki takaakierto-päällejuoksu harjoitusta sekä samaa peruuttamalla, yllättävän hyvin jalat niinkin päin toimi, vaikka yleensä välttelen viimeiseen asti peruuttamista radalla. Lisäksi Peli harjoitteli ennakoivaa valssia hypylle ja valintaa putken ja A:n välillä (vaikka sille ei A:ta varsinaisesti ole vielä opetettu).
Rafiki teki rataa. Kaikki sujui hienosti. Partiopojalla oli uskomaton meininki, rimat saivat pysyä kannattimillaan ja kepit sujuivat upeasti vaikka tein jyrkkiä leikkauksia sun muita. Rääsyn kanssa on aina yhtä nautinnollista aksata.
kuvassa illan hämärtyessä loistotreenikaverit, Vääpeli ja Partiopoika <3

Myytit treenaa

Lauantai-iltana kokoonnuttiin Myytin Porin alajaoston kokoonpanolla treenaamaan :) Mukana ekasta pentueesta Rafiki ja Ansa, kakkospentueesta Tuuri ja Myrsky ja sitten siitä viimeisimmästä Peli.

Peli teki seuraamista ja jäävät. Seuruu sujui ihan kivasti, toistoja, toistoja ja toistoja. Ja käännöksiä, juoksua ja hidasta jne....vaihtelua pitää saada :) Jäävätkin tehtiin. Tajusin siinä, että oon tehnyt ne aina samassa järjestyksessä ja päätin sekoittaa :D Ensiksi seisominen, tarjosi muutaman kerran maahanmenoa, sitten annoin käsiavun ja sitten alkoi rullata. Kuunteli hyvin, erotti kaikki alun takkuamisen jälkeen ja otti asennot riittävän nopeasti. Varsinkin istumiseen olen tyytyväinen, ei jää kyyläämään vaikka oon palkannut lelulla :) Lopuksi Tehtiin vielä ruutu. Olin vienyt kosketusalustan ruutuun jo valmiiksi. Jätin Pelin istumaan, kävin "merkkaamassa" ruudun ja lähetin. Sujui kuin vanhalta tekijältä. Seuraavaksi pitää jättää se merkkaus pois.

Lopuksi suoritettiin kuvaus, video tästä tilanteesta olisi ollut aika kaoottinen, mutta ihan järkevän näköisiä kuviakin lopulta saatiin, vaikka aika moinen härdelli siinä ensin oli :D

Vasemmalta: Rafiki, Myrsky, Peli, Ansa ja Tuuri

Vasemmalta: Peli, Myrsky, Rafiki, Ansa ja Tuuri

Ja lopuksi VääPeli <3

kuvia

Tänään lenkkeiltiin ystävän kanssa ihanassa, aurinkoisessa syyssäässä. Ilma oli mitä hienoin ja kuviakin tuli räpsittyä.

Kuvat Susanna Nieminen

Ryhmä rämä :)

Maailman rakkain Pomo <3

Maailman kaunein Äksy <3

Maailman pätevin Peli, josta on mahdoton saada järkevännäköistä kuvaa :D

Pomo ja perässähiihtäjät (Peli ja Ansa)

Tokoa, pitkästä aikaa

Tulipas perjantain kunniaksi tokoiltua ystävien kanssa pitkästä aikaa. Jotenkin on jäänyt se toko, kun puuhaa niin paljon agia ja maastoja...hyi mua. Toki kotona on tehty olohuonetottista, mutta se nyt on sisältänyt lähinnä paikalla käännösiä ja askelsiirtymisiä tms.

Tytöt rakensi omille koirilleen ruudun niin tokihan munkin oli sitä sitten pakko kokeilla ;) Ensin tein kaksi kosketusalusta-harjoitusta jotka Peli teki tosi hienosti vaikka edellisestä kerrasta on varmaan kuukausi aikaa. Sen jälkeen vein alustan ruutuun ja menin n. 10 metrin päähän ruudusta ja annoin käskyn "ruutu". Sinnehän se koira suhahti. Sitten kokeiltiin merkiltä: "ruutu"...pieni mietintä, sitten Peli lähti kohti ruutua (täydestä matkasta siis) ja jäi sinne seisomaan kosketusalustan viereen. Nämä kaksi suoritusta palkkasin namilla (juoksin siis ruutua kohti ja kehuin koiraa ja annoin palkan alustalle). Sitten vielä kerran, pakko kun oli vielä yrittää että oikeastikko se nyt tajusi tän...Merkiltä käsky ja koira paineli täyttä vauhtia suoraan ruutuun. Palkaksi pallo. HeHe, helppoa :D

Sitten tehtiin jääviä. Ensin maahan, sitten seiso ja lopuksi istu. Maahanmenot olivat ihan ok, vähän saisivat olla vielä nopeampia. Seisominen oli nyt jo parempaa, muutaman askeleen ottaa käskyn kuultuaan, mutta paranee kokoajan. Istumiseen annoin ekalla kerralla pienen vartaloavun, toisella meni sitten jo ilman apua hienosti. Ei muuta kun toistoja vaan.

Päätin kokeilla myös toko-hyppyä. Ajattelin että tää vois olla helppo, kun hyppy on käskynä tuttu, ja tehtäväkin, ainakin tavallaan :) Ensin oli ihmeissään, sitten autoin kerran ohjaten yli. Toisella yrityksellä hyppäsi yli mutta painui sen jälkeen katsomaan apparit. Saatiin lopuksi pari onnistunutta toistoakin, ensin suora palkka esteen ylityksestä ja sitten "odota"-käskyn jälkeen heti palkka pysähtymisestä. Tää liike tuli kyllä vähän niinku ilmaiseksi.

Kaukojakin kokeilin, Kylmiltään ihan koiran edestä, maahan-istu, hienosti meni :)

Lopuksi otettiin vielä paikallaolo. Tää onkin sitten vaikee. Pelillä on niin hirvee tarve tehdä kokoajan. Rauhottuminen on sille äärettömän vaikeeta. Varsinkin kun vieressä on muita. Nykii, on rauhaton, jopa vinkuu... ei hyvä... tähän pitää keksiä jotain....mietintämyssy päähän. Paikallaolo on mielentila-treeni. Nyt pitää vaan löytää keino, jolla Peli saadaan siihen oikeaan rauhalliseen mielentilaan.

Pomokin pääsi tokoilemaan, Pomo teki seuruuta (sujui hyvin) ja jääviä. Maahanmenossa tarjosi toistuvasti istumista....pitää oikeesti treenata tätä. Seisomisessa pitää muistaa sanoa SEIS ei SEISO, jälkemmäisellä istuu myös??!!! Luoksetulon pysäytyksessä pysähtyi upeasti, mutta kun palkkaa ei kuulunut niin tarjosi tässäkin istumisen??!! Avoimen luokan hyppy meni kuin oppikirjassa, nyt ei tarjonnut enää maahanmenoa esteen takana. Kaukoissa liikkuu järkyttävän paljon eteenpäin, tehotreeniin siis kaukojen tekniikka, lyhyeltä etäisyydeltä. Lopuksi Pomokin sai tehdä ruudun. Vein lelun ruutuun valmiiksi ja lähetin herran sinne. Kyllähän se lelulle syöksyy, käsittämättömällä kierto-tyylillä :D ei siis mene ruutuun suoraan vaan kiertää sinne sivusta??!! :D
Monta !!??-merkkiä Pomon kohdalla :D Mutta onneksi eläkeläisellä on aikaa treenata :D

Mika Lindbergin jälkileiri

Huhhuh, olipas asiantäyteinen viikonloppu. Tässä riittää sulateltavaa pidemmäksi aikaa. (kuvat Päivi Saarilahti)

Perjantaina aloitettiin "teoriatunnilla", käytiin läpi leiriin osallistuvien koirakoiden tilanne ja pohdittiin ongelmia. Lisäksi käytiin läpi Mikan oma "ihanne koiran koulutus"-malli, eli teoriassa koiran koulutus pennusta aikuiseksi jäljestäväksi koiraksi.

Lauantaina aamulla kellon soidessa oli ulkona kaamein mahdollinen keli jäljestyksen kannalta, eli tuli lunta taivaan täydeltä. Siitä huolimatta suuntasin koira, namit sekä jälkiliina autonperässä pellonreunaan. Lumisade taukosi onneksi suht nopeasti ja pääsimme tallomaan jälkiä. Talloin Pelille ensin sellaisen harjoituksen kuin olen viimeksi tehnyt. Peli ajoi jäljen hyvin, mutta sen jäljestystyyli oli nokkiva, kuten tiesinkin, kevyt ryntääminen saatiin pois puhtaasti liinankäsittelyn muuttamisella.
Päivän toinen jälki tehtiin sitten Mikan ohjeitten mukaan talloen erilailla kuin olen tähänasti tallonut. Minähän olen astunut askeleet vierekkäin, lähelle toisiaan, mutta selvästi siis kahden kengän leveydelle (ellei jopa kolmen), nyt tallottiin askeleet toistensa perään (=yhtenäinen hajuvana), askelten väli n.10cm ja 100m jäljellä 4 jalan "laahausta" ja niissä runsaasti nameja. Nyt Peli jäljesti toivotulla "Pluto-tyylillä" nenä intensiivisesti maassa, selvitti upeasti kaarrokset ja oli siellä 90 asteen kulmakin :) 6 askeleen matkalla oli 1 palkaton askel.

Sunnuntaiaamuna satoi taas jalkarättejä. Ensimmäinen porukka pääsi silti ajamaan jälkensä tyvenessä, mutta Pelin kohdalla kävi huono tuuri. Jäljen tallomisen ja ajamisen välissä (vaikkei kyse ollut pitkästä ajasta) ehti sataa varmaan sentti lunta. Hyvä kun askeleet näkyivät, namit olivat lumen alla piilossa ja pentu ei niitä löytänyt. Uskomattoman kauan se jäljesti palkatta, mutta kulman kohdalla tuli epäusko. Ei noin kokematon pentu selvinnyt vielä tehtävästä kun palkkaa ei ollut kuulunut. Aikansa se pyöri ja löysi sitten lopulta pienen avustuksen saattelemana takaisin jäljelle. Samanlainen herpaantuminen tapahtui toisenkin kerran mutta päästiin kuitenkin loppuun. Jälki oli tallottu samaan tyyliin kuin eilen, se oli vain hivenen pidempi.
Koska tämä jälki "epäonnistui" näin isosti, tehtiin pelille sateen tauottua vielä lyhyt täysin namitettu jälki jonka se ajoi todella hienosti. Toki se oli lyhyt, mutta oli siinä jyrkkä kaarros jonka se selvitti hienosti.

Jatko ohjeiksi saatiin nyt jatkaa näitä, lisätä pituutta ja talloa jäljet niin, että niissä on kaarroksia ja kulmia lisäämässä haastetta. Alkuun namitetaan 8/10 askeleesta ja siitä sitten hissuksiin ruokaa vähennetään jäljeltä ja loppupalkan suuruutta ja arvoa kasvatetaan. Myös esineitä voi treenata ja ne voi tuoda jäljelle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon että lumi sulais pois ja päästäs vielä tekemään edes muutama jälki ennen pitkää talvea. Keväälle on suuntimat selvät ja Mika tulee taas kesäkuussa meitä kouluttamaan :)

Pomo 3v, treeniä ja terveystuloksia

Peli on treenannut ahkerasti agilityä. Uuten on opittu päällejuoksu :) Ohessa videota eilisistä treeneistä. Rafiki (Pelin eno) treenasi  myös. viikon päästä olis pari starttia ATT:llä Liedossa.

Pomo juhli tänään 3 vuotis-synttäreitään pääsemällä virallisiin selkäkuviin. Pomohan kuvattiin läpi vuotiaana kastraation yhteydessä ja silloin selkä oli 0, mutta joissain nikamissa oli jo silloin nähtävissä alkavaa spondyloosia. Tarkoituksella venytin kuvausta tänne asti, että näkisi mitä vauhtia boksereille niin yleinen spondyloosi Pomon kohdalla etenee. Ensimmäinen asia mitä Ventelä sanoi kun löi kuvat tauluun (parin vuoden takaisten rinnalle) oli, että huimasti on edennyt. Rintarangan ja lannerangan yhtymäkohdassa (ns. kyttyrän alueella) oli monen monta nikamaa kasvanut yhteen. Tämän lisäksi siltoja oli parissa nikamavälissä rintarangassa ja viimeisessä lannerangan nikamavälissä. SP3 oli tuomio.
Yllätys tämä ei ollut, toki toivoin parempaa, mutta osasin pelätä tätä kyllä. Pomo on selvästi kangistunut viime talvesta. Agilityssä sen huomaa hyvin, kepit eivät suju entiseen malliin, koira ei tahdo kääntyä sitten millään, pienet kurvit ovat sille mahdottomia suorittaa. Se katso o minua kuin pahoitellen "joojoo, mut ku en mä pysty".
Näiden tulosten myötä Pomo siirtyy hoitamaan meillä tyhjänä ollutta perhekoiran virkaa. Onneksi herra on varustettu mitä kultaisimmalla luonteella, se rakastaa ihmisiä ja kotona olemista, pitkiä lenkkejä vapaana ja toisten kanssa juoksemista. Näitä se saa tehdä, niin kauan kun on kivuton ja jaksaa.

Pomo toipuu krapulasta uudessa, synttärilahjaksi saadussa pedissä <3

treeniä

Eipä mitään ihmeitä, perusjuttuja

Pelin tottiksessa työstetty nyt kotosalla käännöksiä, oikeelle sujuu hienosti, vasemmallekkin jo pienellä käsiavulla. Takapää on siis löytynyt :) Kentällä keskitytty edelleen leikkiin. Siinä ohessa sivulle tuloja ja lelupalkkaan siitä, samoin luoksetuloja lelupalkalla. Jäävien erottelua peruuttamisesta: seiso ja maahan sujuu hienosti, istumiseen tarvii vielä pienen käsiavun. Lelupalkkaa näistäkin heitetty koiran taa. Kentälle tuloon oon rakentanut nyt pienen rutiinin ja se tuntuu toimivan kivasti. Peli on tosi innoissaan ja tarjoaa mulla perusasentoa kentällä ja siitä alkaa leikki :)
Jälkeä on tehty harvakseltaan, n 100 askeleen mittaista, välillä mutkittelua. Kiire on kauhea, se on meidän suurin ongelma, ja jos pidättää liinasta liikaa niin Peli pyörähtää ympäri. Onneksi meillä on viikon päästä jälkikoulutus, ehkä sieltä saadaan jotain vinkkejä jatkoon :)
Hakuilu menee hajuhakulinjalla ja esineruutu samalla setillä.
Agissa oon työstänyt nyt sylkkäriä ja poispäinkäännöstä, siis sen tähden etten itse niitä osaa. Keskiviikon treenissä taisin saada langan päästä kiinni, toivottavasti pysyy kädessä. Peli teki ekaa kertaa "aikuisten" puomia tosi hienosti ja keinua. Ensin ison keinun päähän menoa niin ettei keinu laske ja siellä liikehäiriöitä. Sitten keinun laskevan pään alas pamauttamista ja sekin sujui parin toiston jälkeen tosi hienosti, se pamauttaminen tuntui olevan Pelistä hauskaa :)

alkuviikosta Peli kävi vaa'alla, puntari näytti 13,6kg ja ikää siis 7kk ja 1vko

Pentuagi

Huhhuh, eilen oli pentuagin viimeinen kerta ja tunnelin päässä nähtiin eilen todellinen valoilmiö.

Aloitan alusta. Kaksi viikkoa sitten päätimme Elinan ja Janitan kanssa, että Pelin käytökseen pitää puuttua kunnolla. Sillehän on ollut suuri ongelma toiset koirat ja varsinkin se, kun ne tekevät vauhdikasta agilityä lähettyvillä. Pelillä on todella suuri saalisvietti ja se on ryntäillyt sekapäisenä ja tilanteen salliessa karannut toisten kimppuun. Suurimmaksi osaksi olen siis pitänyt tietenkin pentua kiinni ja oleskellut hallissa mahdollisimman vähän, juuri näiden tilanteiden välttämiseksi. Kun se on ollut voimissaan se on jaksanut keskittyä minuun ja tekemiseen, mutta kun se väsyy niin alkaa ote herpaantua ja kiusaus on käynyt liian suureksi. Kaksi viikkoa sitten ajoimme sen virheeseen ja sille kerrottiin että toisten perään lähteminen on väärin. Janita toimi toiminnan katkaisijana, minä sain olla vain mukava omistaja joka palkkasi koiran kontaktista ja luoksetulosta. Tämä johti siihen että Peli paineistui eikä pystynyt enää tekemään oikeastaan mitään järkevää. Sain sen kuitenkin lopulta hyppäämään yksittäisen hypyn muutamaan kertaan.
Viime viikolla oli pentuagi-kurssissa tauko MM-kisojen tähden, mutta meillä oli Elinan yksäri Äksyn kanssa ja otin Pelin sinne mukaan. Teimme sille taas saman tyyppisen tilanteen, eli toinen koira teki hallissa agilityä ja kun Peli lähti saalistamaan sitä huomautettiin. Taas se paineistui, viipotti pitkin seiniä eikä tahtonut millään tulla luokseni. Hain sen moneen kertaan tuolien takaa tekemään yksittäistä hyppyä jossa lopulta onnistuttiin ja se söi jopa palkankin mutta painetta se ei purkanut. Kotihallilla (samana iltana) tehtiin paria hyppyä ja putkea häiriöttömästi, ihan vaan omankin mieleni parantamiseksi, ettei koirallekkaan jää sellaista oloa että aina kun on esteitä niin tulee sanomista.
Viime viikolla sitten olin aivan maani myynyt. Tuntui että olen ihan kädetön koiranohjaaja, en osaa käsitellä tätä vietikästä pentuani ja olen vahvistanut sille aivan vääriä asioita. Se menee mieluummin piiloon johonkin kuin tulee luokseni paineistuessaan (toisin kuin vanhemmat koirani jotka ovat painetilanteessa aina hakeneet minusta tukea vaikka toimintakyky onkin  alentunut). Loppu viikon mietin ja murehdin, puhuin monen ihmisen kanssa ja nukuin huonosti. Pelin kanssa tehtiin perusjuttuja, yritin olla tekemättä suurempaa konfliktia mihinkään liikkeeseen. Tehtiin vaan juttuja jotka jo osattiin tai sitten jotain ihan turhuutta, ei mitään liikkeitten hiomista tms.
Tiistaina, eilen, oli sitten pentuagin viimeinen treenikerta. Elinan kanssa oli sovittu, että Peli saa tehdä omat harjoituksensa niin että hallissa ei sillä puolella ole muita koiria.
Toin Pelin halliin normaalisti ja vein ykköshypyn taa. Naapuriradalla, aidan takana, oli toinen koira tekemässä rataa, jonka huomatessaan Peli paineistui. Se luimisteli istuessaan ja kun kutsuin sitä hypyn yli, se tuli ravaten ja meni seinän viereen luimistelemaan. Hain sen takaisin, pistin rauhallisesti lähtöpaikalle, kehuin kun vilaisi toista koiraa ja palautti kontaktin minuun, kävin palkkaamassa ja kutsuin yli. Hypystä annettiin heti lelupalkka. Tämänä jälkeen homma alkoi luonata. Hitaasti mutta varmasti Peli luopui häiriönaiheuttajasta ja ryhtyi töihin. Oman vuoromme jälkeen jäin vielä hetkeksi halliin ja palkkasin kontaktista kentän reunalla kun toinen koirakko teki rataa.
Koska ensimmäinen sessio meni näin hyvin otettiin toisessa askel eteenpäin. Hallissa oli samalla puolella muita koiria, jotka olivan ensin etäällä ja paikallaan. Sitten ne alkoivat liikkua kävelleen. Sitten lopulta (näkyy videollakin) kuinka Laura ja Xavi tulivat tekemään kontakti-hajoituksia radan reunaan ja kameranaisen selän takana Jani ja Kawa tekivät putkea. Siinä kohtaa Peli meni taas hetkeksi hämilleen, meinasi paineistua mutta onnistuin rohkaisemaan sitä oikeassa kohtaa ja saimme tehtyä harjoituksen loppuun.
Mieletön pentu. Nyt se otti selvästi häiriötä, mutta mietittyään hetken se valitsi jäädä. Viime viikolla tuntui että edessä on vuoden työ ja ajattelin jo että noinko pitää luopua koko agilitystä joksikin aikaa. Nyt on sellainen olo, että ehkä me sittenkin selvitään. Ehkä mä vielä opin ja osaan opettaa Pelinkin. Toivon vaan, että se kestää mun virheet, joita tulen tekemään varmasti paljon.
Loppuun video meidän treenistä :) Pelin vauhdissa näkyy selvästi milloin se ottaa häiriötä muista. Todellisuus on kuitenkin se, että kun se siihen häiriöön tottuu niin vauhti ei tule olemaan meidän ongelma, vaan juuri se että koira käyttää päätään ja keskittyy. Ja tuossa hitaammaassa vauhdissa se todella keskittyi ja valitsi tehdä mun kanssa.

Jattilassa kisaamassa

Lähdettiin ystävän kanssa Jyväskylään kun oli käyttämättömiä kisalahjakortteja viime vuoden reissulta, silloinhan Pomo teki kakkosissa tuplanollan ja Äksy sai ekan SERTinsä :) Päivä alkoi kolmosten starteilla joten lähtö oli aamu viideltä :P Passatti oli pakattu piukkaan koiria ja matka sujui mukavasti turisten, kuten aina :)

Luokkajärjestys oli medi-mini-maxi, joten sain startata radat ensin Pomon kanssa. Se on ehdottoman hyvä järjestys, Pomo kun toimii aksassa terapiakoiranani, jonka kanssa pyritään vaan pitämään hauskaa, ihanneajassa tehdyt nollat ovat plussaa :) Eka rata meni Pomon osalta plörinäksi, se irtosi yhdessä kohtaa vähän turhan hyvin ja ajautui esteen väärälle puolelle, loppurata lasketeltiin.
Äksyn A-rataa kävellessä minua mietitytti lähinnä yksi kohta, kepeille vienti. Päätin sitten tehdä niin, että jos olen riittävästi edellä niin teen kepeille pakkovalssin ja jos en niin sitten vaihdan puolen keppien jälkeen persjätöllä. koomasin yhden hypyn ohjauksen kaksi estettä ennen keppejä ja jotenkin meni pasmat tästä sekaisin, tjtn, koska sitten tajuan olevani auttamattomasti myöhässä ja silti tunkemassa sitä pakkovalssia siihen kepeillevientiin. No, jaloillehan se koira siinä tuli, mutta menipä kepeille, eikä tuomarikaan kättään nostanut. Näin siis ekalta radalta nolla, sijoitus 5.

B-rata oli radankävelyssä jotenkin helpomman oloinen, Pomon kanssa tehtiin nolla, kerran meinasin unohtaa radan (alussa 5-putken jälkeen hetken olen ottamassa koiran väärään käteen) mutta onneksi huomasin virheen ajoissa ja ehdin korjata ja pysyimme radalla. Myös puomin jälkeinen pakkovalssi-jaakotus oli järkyttävästi myöhässä, Pomo tuli puomilta pysähtymättä ja sai pasmani sekaisin. Muutenhan meno oli ihan Pomon perus-tekemistä :)

Äksyn B-radalle olin sitten jo kehittänyt itselleni pientä painetta tupla-nollasta. Viimevuonnahan meiltä jäi se puuttumaan, kaikki muut tulokset SM-kisoihin ja MM-karsintoihin oli kerättynä. Pomon terapia-aksa Äksyn ratojen välissä toimi erinomaisesti, varsinkin kun onnistuin siitä vääntämään puhtaan radan. Rataantutustumisessa oli aika selkeä olo, tiesin miten Äksyn ohjaan. Päädyin yhteislähtöön, koska kakkosesteenä oli musta pussi, joka on XY:lle ollut monasti hidas. Nyt se suhahti pussista läpi vauhdilla :) Kaikki sujui mukavasti, kunnes Puomin jälkeiselle hypylle tullessa tajusin olevani taas auttamattomasti myöhässä ja päästin koiran vaan hyppäämään, hätäpäissäni ajattelin tehdä jonkun back-flapin tapaisen, sellaista emme ole ikinä edes treenanneet. Onneksi aivosoluni toimivat tilanteessa sen verran hyvin, että jäin vähän varmistamaan koiran toimintaan ja kun Äksy hypyn jälkeen pyöräthi väärään suuntaan sain estettyä sen hyppäämästä takaisinpäin ja matka sai jatkua. Loppurata tuli ihan mukavasti, nollan arvoisesti, Sijoitus 7.

Yhteenvetona siis Pomolle nolla, Äksylle tupla ja mulle tripla :D Ei huonosti :D
Äksyllä on nyt siis kasassa 3 hypärinollaa, 3 aginollaa ja se tupla. Enää 2 irto-aginollaa puuttuu ja sitten se toki se voitto, jos karsintoihin tahtoo. Todellisuudessa Äksyn tavoite on valioitua, toki se pääsee SM-kisoihin jos se tulokset saa kokoon.

Hakuilua ja sosiaalistamista

kuvan otti Päivi Saarilahti lauantain hakutreeneissä

Lauantaina oli hakutreenit. Peli teki  neljä hajuhakua. Se erottaa kyllä hienosti lajit. Se ei hakualuella yhtään painu jäljelle vaan käyttää aktiivisesti ilmavaunua. Äijät olivat metsässä 20-30m syvyydessä ja lähestyimme niitä liinassa. Kun havaitsin Pelin paikantaneen maalimiehen aanoin sille käskyn "Äijä" ja päästin sen liinasta maalimiehelle. Maalimies sitten käskytti koiran maahan ja palkkasi sen ruoalla. Peli on todella innokas ja näitä liina harjoituksia jatketaan nyt, ettei mene pelkäksi säheltämiseksi, vaikka siis nenäänsä hyvin käyttääkin.
Hakutreenien jälkeen tehtiin vielä nopsa esineruutu. Esineet oli viety tällä kertaa valmiiksi metsään. Viimeksi Peli näki esineiden viemisen ja se sai saalisvietin syttymään vähän liikaa ja ilmeni aikamoista säntäilyä. Nyt siis esineet oli metsässä ja ne oli merkattu puihin krepillä. Käveltiin vaan liina pitkänä metsässä ja kun Peli reagoi esineeseen kehuin ja palkkasin sen leikillä. Upeasti se käytti nenäänsä ja löysi kaikki esineet. Nyt pitää varmaan miettiä joku "ennakkomerkki" esineruutuun tai hakuun tai molempiin, ettei mene pienen tytön päässä lajit sekaisin.
Jäljellähän meillä on valjaat, remmi kiinni mahan alla ja koiran laitan aina maahan ennen kuin ohjaan sen jäljen alkuun. haussa on myös valjaat mutta lisäksi koiralla tietenkin PK-liivi. Esineruudussa käytän kaulainta ja PK-liiviä.
Ilmaisun suhteen olen kääntymässä norskin sijasta ruotsalaiseen rullaan, nyt pitänee teettää sellainen ja hommata nahkainen kaulain johon sen voi kiinnittää. Voi sitten alkaa käyttää sitä jo nyt hajuhakuvaiheessa, tottuupa rintaan plätkyttävään patukkaan :)

Sunnuntaina olin talkoilemassa TVAPori ry:n järjestämässä mätsärissä. Otin Pelin mukaani ja käytin tilaisuutta hyväkseni pennun sosiaalistamiseen. Leikittiin kehän läheisyydessä, istuskeltiin, käveltiin, annettiin lasten (ja aikuistenkin) silitellä. Yksi pieni tyttö tutki Pelin kasvoja kovin tarkkaan eikä neiti ollut moksiskaan :) Erityisen iloinen olen leikistä ja siitä että koira pysyi rauhallisena ja oli MUN kanssa, ei sätännyt, säntäillyt eikä sählännyt saati tuijottanut muita. Ehkä me pikkuhiljaa opitaan :)

Kotona on tehty pienessä tilassa (toistaiseksi vessa) lelun palautusta. Sujuu älyttömän hyvin kun tilaa on vähän. Heitän lelun (metrin päähän) ja koira noutaa sen siitä mulle, kehun koko ajan kun tuo lelua ja palkaksi leikki. Ajattelin että viel tehdään tuossa ahtaassa hetki ja sitten siirrytään makuuhuoneeseen, sängyn viereen niin tulee vähän pidempi pätkä mutta ohimenon mahdollisuutta ei ole :)

Aksaa ja maastolajeja

Äksy on kisaillut tasaisen tappavasti parin viikon välein. Tuloksena on tullut yksittäisiä SM-nollia. Viimeisimmät kisat Seinäjoella saivat taas varoitusvalot syttymään. Tehtiin tuplanolla, paitsi että molemmilla radoilla jäi puomin alastulokontakti tekemättä!!!! Voi helvetti! Vuosi sitten niitten kanssa tehtiin järkyttävä työ ja nyt ne on alkaneet taas paukkua, mä en oikeesti kestä :(
Muuten radat oli siis hyvät, eka varsinkin super, koira kulki ja ohjautui hyvin ja teki kepit vaikeista kulmista ja keinut ja A:t ja muut hienosti, mutta sitten se puomi. Se vielä katsoi mua koko alastulon ajan ja hidasti lähellä kontaktia ja oikein ponnisti siitä kontaktin alusta niinku Evilä lankun takaa. Taitaa olla "back to basics" edessä jos aikoo sille ne puuttuvat SERTit jostain haalia.

Myös Pelin eno Rafiki pääsi pitkästä aikaa kisaamaan. Ekalta radalta tuli toinen LUVA-nolla, hypärillä mun mokasta rima alas ja joudumme starttaamaan ykkösissä vielä ainakin kerran :)
Rauman agility-nolla

Pomokin pääsi Raumalle aksaamaan piirimestiksiin, teki siellä oikein kivan hypärin joka kosahti ohjaajan ahnehtimiselle kepeillä, sille on nykyjään silti kaksi rataa ihan maksimi, toisella radalla tuli jo sitten kaikenlaista toisaikasta toimintaa kuten riman alitus kun hyppykulma olis vaatinut kropan taipumista. Sinne Ventelälle pitäs se kuvausaika varata, että sais ton selän tilanteen kartotettua.

Peli on aksannut ahkerasti kerran viikossa Elinan pentuagissa. Opittu on monenlaista: takaakierto, sylkkäri, poispäinkäännös ja valssikin, kai :) Sylkkäri vaatii ohjaajalta vielä malttia, samoin poispäinkäännös, mutta kyllä nekin jo kohtuullisesti sujuu. Esteitä neiti hakee kivasti ja irtoaa ja etenee rohkeasti.
Alastulokontakteja on tehty ja niissä Peli on ollut pätevä. Viimeksi sitten tehtiin jo matalaa puomia ja yhdistettiin siihen se opittu 2on2off nenäkosketuksella, hyvin meni. Pelin ongelma agilityssä on edelleen se sama keskittyminen silloin kun muutkin tekevät samanaikaisesti lähellä jotakin. Tunnin alussa se kestää nykyään jo aika paljonkin häiriötä, mutta lopputunnista, sitten kun se alkaa väsyä, se herpaantuu hetkittäin ihan täysin. Peli on nyt käynyt joka harjoituksen välissä aina autossa odottelemassa, se ei ole hallissa kuin silloin kun se tekee jotain, näin se pysyy rauhallisempana ja jaksaa paremmin keskittyä, silti tunti ja lukuisat harjoitukset ovat selvästi sille vielä hieman liikaa.

Peli pääsi myös viimeviikonloppuna Pomon tilalle hakutreeneihin. Juhannuksena se lajia kokeili ja nyt sitten toistamiseen. Upeasti neiti erottaa jäljen ja haun, jäljelle painumista ei ollut havaittavissa ollenkaan. Se haistoi maalimiehen ja merkkasi sen jo usean metrin etäisyydeltä, vähän on toki vielä vaikeaa se rauhoittuminen ja hajun paikannus, mutta eiköhän sekin parane kun saadaan treenikertoja alle :)
Esine-ruutuunkin käytiin tutustumassa ja se sujui todella upeasti. Leikin esineellä pelin kanssa hetken, sen jälkeen avustaja vei hanskan pelin nähden metsään ja lähdimme sitä etsimään. Upeasti pentu käytti nenäänsä ja paikansi esineen ja nosti sen maasta. Palkkasin sen heti tästä (peli oli 3m liinassa) kehulla ja leikillä, meillä kun ei nouto ole vielä kunnossa.
Jälkeäkin on tehty harvakseltaan. Tänään aamulla päätin käydä ennen kouluun menoa tallomassa jäljen pellolle. Tallottuani n.100 askeleen jäljen alkoi järkyttävä rankkasade, ei auttanut kun ottaa koira autosta ja mennä ajamaan jälkeä. Ajattelin että tehtävä on liian vaikea ja olin varautunut siihen että homma ei onnistu. Mitä vielä. Peli ravisteli itseään voimakkaasti kävellessämme jäljen alkuun, mutta kun laitoin sen maahan, osoitin jäljen alun ja kehotin aloittamaan jäljestyksen se unohti kaiken muun. Töissä ollessaan sitä ei kyllä kiinnosta vaikka taivaalta tulisi ämmiä äkeet selässä, se keskittyy satasella tehtäväänsä. Välillä tuli pientä poikitusta (poikitus tulee muuten aina vasemmalle??) ja oikean jalan askeleen haistaminen jäi väliin, mutta pääpiirteittäin loistava jälki. Väliin mahtui myös muutama namiton askel, ne jäljestettiin myös hyvin, hivenen vauhdikkaammin vain kuin ne askeleet joilla oli ruokaa :)
Jäljen pituus saa nyt olla aina vähintään tuon 100 askelta, siinä saa jo hyvän rytmin ja koira ehtii hieman rauhoittuakkin innostukseltaan. Serpentiiniä kokeiltiin muutama viikko sitten, pitänee tehdä sitäkin taas jahka ehditään.

HK1 Wandoris Incognito

Pomo starttasi nyt sitten, niinkuin keväällä lupasin, siinä hakukokeessa. Mahduimme mukaan Mudien PK-mestaruus-kokeeseen Raision Haunisiin. Etukäteen minua jännitti lähinnä tottelevaisuus osuus, Pomon toko-historian koomailun tuntien. Maastolajien osalta luotin Pomon hoitavan homman.
Koe alkoi tottis-osuudella ja arvontalaulu raikui eduksemme ja saimme aloittaa seuraamisella. Pomo raukka vaan jännitti taas (paljon minua enemmän) ja oli vatsa kuralla jo siruntarkistuksen jälkeen. Itse seuruu osuus olikin sitten vain kalpea aavistus oikeasta osaamisen tasosta. Pomo ei pystynyt katsekontaktiin, kulki metrin päässä minusta ja otti valtavasti häiriötä ihmisistä ja esteistä ja kapuloista joiden ohi jouduimme useaan otteeseen kulkemaan kaavion aikana. Kaikki liikkeet herra suoritti, mutta vireestä tai kontaktista ei ollut tietoakaan. Tasamaa noudossa pudotti kapulan (kahdesti!!??) ennen luovutusta. Hyppynoudossa jouduin avustamaan palautuksessa, vain estenouto sujui niinkuin harjoituksissa. Eteenlähetys sai yleisön nauramaan, Pomo eteni n. 7m jonka jälkeen se alkoi hyppiä tasajalkaa ilmaan ja etsiä palloa. Maahan se sentään meni käskystä :P Kaikki liikkeet (jäävät ja noudot ym.) se kuitenkin suoritti ja sai siitä hyvästä 71pistettä, eli matka sai jatkua maastoon tuloksen toivossa.
Esineruutu oli aika hankalassa paikassa, umpimetsässä. Alue oli liputettu eikä siinä ollut mitään selkeää lähetyssivua. Itseni oli hankala hahmottaa ruutu, eikä koira onnistunut siinä minua paremmin. Treeneistä poiketen Pomo oli tässäkin suorituksessa jotenkin eksyksissä. Se fiksoitui yhteen nurkkaan ja kävi tarkistamassa sitä kerta toisensa jälkeen, ei irronnut ruutuun puoltaväliä syvemmälle. Aikani epätoivoisesti yritettyäni saada koiraa lähtemään syvemmälle suostuin kiipeämään vasempaan kulmaan, pois Pomoa selvästi häiritsevien toimitsijoiden läheisyydestä ja sitten onnistui. Vasemmasta reunasta, n. 10m lähetyspaikasta, kuusen alta, kiven päältä Pomo sitten nosti kumisen verkon. Vaikea esine, pelkäsin että miten se saa räpyläturvallaan sen kannettua pudottamatta mulle, mutta onnistui se. Työskentelypisteitä vähennettiin sen yhteen reunaan fiksoitumisen ja uppoomattomuuden tähden. Pomo oli muutenkin ruudussa vähän niinkuin yksinään, ei se oikeestaan tehnyt mulle töitä, mutta toi onneksi esineen kuitenkin :) Esineruutu: 26pist.
Henkilöhakuun pääsyä odoteltiin muutama tunti. Rata oli kallioisessa rinteessä ja maasto aika raskas, onneksi meidän rata oli vaan sen 100m pitkä. Oikealla lähetykse tehtiin kalliolle alas ja vasemmalle ylös metsäiseen mäkeen. Koiraa ei nähnyt oikeastaan kuin oikealle lähettäessä eikä sielläkään 50m asti. Ekat pistot etukulmiin Pomo teki hyvin ja tuli pois tyhjiltä itse. Vielä toinen lähetys oikealle, sekin tyhjä, ja sitten alkoi sooloilu. Pomo tuli pistolta, minusta näytti että se olisi merkannut mulle että siellä on ukko jossain ja lähetin sen samalle puolelle uudestaan, tästä lähetyksesä Pomo lähti etenemään jostain täysin käsittämättömästä syystä keskilinjaa ja painui vasemmalle puolelle. Se oli kadoksissa pitkään (kukaan meistä ei tiennyt missä se seikkaili näkyvyys oli niin huono) mutta saapui luokseni rulla suussa. Kytkin koiran liinaan ja ryntäsimme metsään. Pomo juoksutti meidän ylös kalliota (kaaduinkin liukkaalla kalliolla) ja vihdoin löysimme umpipiilolle jonka viereen Pomo kävi rauhallisesti maate. Sieltä nousi ensimmäinen Äijä. Piilokäytös korrektia. Paluu keskilinjalle ja lähetin taas oikealle. Sitten Pomo katosikin meiltä totaalisesti, moneksi minutiksi. Jossain vaiheessa joku näki sen vilaukselta ja sitten se tuli taas luokseni, rulla suussa, vasemmalta puolelta (se oli vaihtanut puolta jossain edempänä). Taas juostiin mäkeen, ehkä jonnekkin n. 70 etulinjasta ja 30m keskilinjasta, ja siellä kuusenalla makasi toinen Äijä. Tällä piilolla Pomo oli jo ihan puhki, en tahtonut saada sitä sivulle makuulta. Korrektisti se muuten käyttäytyi. Näin oli nostettu vaadittavat Ukot, kolmas jäi oikeaan takakulmaa, tarina ei kerro onko Pomo käynyt sielläkin. Ilmaisut se teki hyvin (maalimiesten kertomaa) oli kiertänyt piilon ja poistunut ja tullut suoraan luokseni rullineen.
Mutta yksikseen se henkilöhaussakin oli, ei se minua tai ohjeitani kuunnellut, onneksi sentään rullat toi ja vei mut näytölle. Motivaatio henkilöetsintään on kunnossa, mutta se tekee työt itselleen, ei minulle. Pisteitä henkilöetsinnästä 148.

Sama näkyi silti läpi koko kokeen. Yksikseen se kokeessa oli, ei mun kanssa. Käsittämätön koira, en oo päässyt sen pään sisään. Jotenkin se painetilanteessa aina toimii noin, enkä ole osannut sitä solmua avata. Ei silti, taitava koira. Harva pystyy HK1-koulariin edes ohjaajan kanssa, saati yksikseen :D Lopputuloksena 245pist ALO2 ja HK1-koulutustunnus.

ja kuten lupasin, näin on Pomolle asettamani tavoitteet saavutettu eikä herralla ole ikää vielä edes kolmea vuotta :)

alkava suhde

Peli 5kk

niin, mun ja Pelin suhde on ottanut aimoharppauksen eteenpäin. Tällä viikolla me on jotenkin löydetty toisemme ihan eri tasolla kuin ennen :)

Leikki sujuu nyt hienosti ja sitä tehdään monta kertaa päivässä, kotona, kentillä, parkkipaikoilla...jokapaikassa...

Tällä viikolla alkoi myös pentuagi-kurssi Kaarinassa, käytiin ekaa kertaa lampailla, alettiin mutkitella jäljellä, kuultiin ekaa kertaa laukauksia...kaikkea jännää. Nämä spessu-jutut ovat selvästi nostaneet mun arvoa Peevelin silmissä :)

Pentu-agin ekalla kerralla leikittiin, tehtiin hyppyä (lähettäen, vastaanottaen ja kuljettaen) putkea sekä kontaktilla nenäkosketusta. Peli oli pätevä kaikessa: vain hypyn suorittaminen niin että kaikki suoritti samaan aikaan ja viereisellä radalla haukkuvat koirat suoritti rataa, olivat sille liikaa. Käytiin jäähyllä ja tehtiin nakkipaketin kanssa katsekontaktiharjoitusta radan reunalla ja suoritettiin hyppy sitten kun muut oli tauolla. Kotiläksyksi saatiin leikkiminen ja keskittyminen häiriössä. Tänään käytiinkin luotsinmäellä parkkiksella leikkimässä, kun kentällä oli treenit. Hienosti sujui, niin saalistus, taistelu kuin se tiistaina mahdottomalta tuntunut kuolleelle lelulle irtoaminenkin :) Ehkä se siitä, kai me joskus kyetään tekemään jotain siellä PurinaCenterin häiriössäkin :)

Keskiviikkona käytiin ekaa kertaa lampailla. Peli osoitti kiinnostusta lampaisiin ensi hetkestä lähtien, välillä oli vauhtia hurjasti, mutta olen oikein iloinen päivään ja ensikohtaamiseen lampaiden kanssa, muutaman kuukauden päästä uudestaan :)

Loma :)

Jep, ihan oikea Loma, ei sairasloma, alkoi eilen :)

Tänään me lähdetään Hollantiin lomalle viideksi päiväksi ja eilen töiden jälkeen kiikutettiin vanhemmat koirat hoitoon, Pomo Pälkäneelle hoitamaan hevosia ja leikkimään Telma-bokserin ja Uuno-irlanninsusikoiran kanssa. Äksy meni ainokaiseksi luottohoitolaan Nokialle, saa nähdä tahtooko kumpikaan enää kotiin ;)
Peli menee hoitoon Kyläsaareen Ansa-tädin, Rino-corgin ja hirveeharmikoira-Maksin laumaan. Odotan takaisin täysin koulutettua koiraa :D Vähintään se luvattu nouto :D
Hassua huomata kuinka rauhallinen Peeveli on yksinään nyt kun muut koirat ovat poissa. Se loikoilee lattialla, kulkee ulkona lähellä ja nätisti. Kaikki on seesteistä ja rauhaisaa, silloin kun ei tehdä mitään. Me like.

Peli on treenaillut sekalaisesti kaikenlaista, kaikenlaisissa paikoissa. Sisätiloissa nenäkosketukset laatikon päällä ovat jo PRO-luokkaa, joten pitänee siirtää laatikko ulkotiloihin. Pentu kestää liikkeen eteen ja taa ja sivuttain ja minun olon missä vain, hienosti koskee aina maata käskystä :)
Tottista on otettu kentillä (sivulle, väliin ja eteentuloa, seuraamista, käännöksiä, maahanmenoa, istumista, odottamista...) yksikseen ja lisäksi häiriössä. Kisaturistiksi Peli pääsi viime viikonloppuna kun kisattiin Äksyn kanssa Vaasassa. Alkuun meno oli kaoottista, kaikkea olisi pitänyt päästä katsomaan ja haistamaan ja maistamaan. Kun neiti sitten sai aikansa seurata tilannetta niin homma rauhoittui. Lopuksi, luokkien loputtua, leikimme kisakirjoja odotellessa nurmikolla. Leikkiminen sujuu nyt hampaiden vaihdon jälkeen hyvin. Kaikki hampaat ovat nyt mielestäni vaihtuneet, eli purukalusto on lopullinen :)
Jäljellä ollaan edetty nyt n. 60 askeleen mittaisiin suoriin joissa askelväli on jo lähes normaali ja nami joka askeleella. Peli on jäljellä erittäin innokas mutta tarkka. Valjaasta saa varsinkin alkuun jarruttaa menoa jonkun verran ettei mene ihan juoksemiseksi, mutta todella tarkasti Peli tekee töitä vaikkei jokaista namia välttämättä syökään. Syyskuussa on ilmoittauduttu toko-semppaan ja lokakuussa jälki-leirille :) Ja JEEEEE, enää reilu viikko ja Elinan pentu-agi alkaa :)

Äksyn kanssa on treenailtu agilityä ja tosiaan viikko sitten käytiin Vaasassa kisaamassa. Kaikki kolme rataa olivat erittäin hyviä. Ekalta harmittava hylky pienen nukahduksen johdosta, mutta muuten rata oli vauhdikas ja Räksy ohjautui loistavasti. Toinen rata oli virheetön, mutta sekosin näppäränä omiin jalkoihini ja makasin pitkin pituuttani radalla niin että tuli hieman yliaikaa. Viimeiseltä radalta tehtiin sitten nolla ihanneajassa. Harmittavan lähellä oli tupla-nolla, mutta sain tavallaan todistettua itselleni, että se on ihan hyvin tehtävissä, kun vaan kisataan :) Nyt onkin loman molemmiksi viikonlopuiksi luvassa kisoja, 2.9 oikein piirinmestaruudet :)
Äksyn hypäri-nolla

Agilityn lisäksi Äksy on käynyt verijäljellä ja ilmoitin sen kokeeseenkin, nyt sitten vai jännitetään mahdutaanko mukaan. Äksyllä on jäljellä nyt sellainen ongelma, että ensimmäiselle kulmalle asti se on todella epävarma ja saattaa eksyä jäljeltä. Sitten, ensimmäisestä kulmasta eteenpäin homma alkaa sujua, itsevarmuus on kohdallaa ja vauhti hyvää. En oikein tiedä miten voisin sitä alkua vahvistaa, kokemusta kun ei ole lajista ollenkaan.

Pomo on hakuillut ahkerasti. Mukaan on nyt otettu tyhjät ja umpi-piilot. Ilmaisu sujuu hyvin, kunnes herra väsyy ja sitten se jää mielellään rulla suussa maalimiehen luo makaamaan. Umpipiilot sujuvat myös hyvin kun koira on vielä voimissaan, väsyneenä se tulee epävarmaksi. Tyhjät pistot Pomo tekee hyvin, toki se saisi edetä suorempaan, mutta tulee pois kutsusta :)
Tottiksessa kaikki entisellä mallilla, nouto ok, loppuasentoa pitää vielä vähän auttaa. Hyppynoutoja ei olla nyt päästy tekemään muuta kuin tokoesteellä, ne pitää ottaa vielä tehokertaukseen. A-esteessä ei ole mitään ongelmia ikinä ollutkaan, metrinenkin sujuu, mutta kannattaa se käydä muutaman kerran hyppäämässä, on se sen verran korkea :) Syksylle yritetään siis saada paikka johonkin kokeeseen :)

Terve Taas!

Jihuu, sairasloma on päättynyt. En tiedä kumpi on iloisempi, minä vai Peli, mutta iloisia ollaan. Luulen kuitenkin että Peli on iloisempi, se kun on omasta mielestään ollut terve jo yli viikon. On ollut mielenkiintoista yrittää väsyttää se kun ei ole voinut palkata ruualla, leikkiä, päästää vapaaksi...
10 vkon sairasloma kului onneksi kuitenkin suht rauhallisissa merkeissä, väsytystä suoritettiin käymällä tallilla haistelemassa ihmeellisiä hajuja ja kauapungilla, yhtenä päivänä oltiin hoitamassa kummityttö Ennaa, ja toki remmilenkeillä käytiin. Tällä viikolla sitten on jo naksuteltu kotona, uutena asiana laatikon päällä (alastulokontakteja silmälläpitäen) nenäkosketus. Takapihatottista on myös tehty, ja Marilta lainassa olevia älypelejä ratkottu. Äksy pitää edelleen BRAIN-herruutta ja ratkoo ongelmat nopeimmin. Peli otti paikan kakkosena, ei Pomokaan huono ollut, mutta on se näistä kaikista pöljin :D

Eilen siis poistettiin tikit ja samalla saatiin sairasloman takia lykkääntynyt Rabies-rokotus. Tikkien poisto sujui suht kivasti, kaksi kiinnipitäjää ja eläinlääkäri nyppi tikit pois. Haava on siisti, tötteröä tai haavalappua ei ole käytetty päivääkään. Kiitos kuuluu Porin päivystävälle eläinlääkärille, vaikka häntä monesti parjataankin on minulla vain hyvää sanottavaa. Peli on toipunut ennätysvauhdissa, kipeä se ei ole ollut päivääkään. Kaksi ekaa päivää leikkauksen jälkeen syötiin riisivelliä, sitten siirryttiin kovempiin aineisiin eli pilttiin. Sitä syötiin viikonloppuun asti pelkältään. Viikonloppuna (viikko leikkaukseta) rupesin antamaan palkkana omaa nappulaa pehmitettynä ja alkuviikosta sotkin pilttiin nappuloita myös ruualla. Tiistaina sai kokonaan omaa nappulaa. Kakka on liikkunut kokoajan hyvin ja pennun yleisvointi ollut erinoimainen. Juo, syö ja on iloinen, ihan niinkuin pennun kuuluukin. Onneksi tästä siis selvittiin säikähdyksellä ja rahallisella menetyksellä.

Hampaat vaihtuvat edelleen, etuhampaat on nyt jo pysyvää sorttia. Tiistaina tippui poskihammas älypeliä pelatessa, ensimmäinen koiranhammas minkä ikinä näen irronneena, Äksy ja Pomo ovat nielleet tai tiputtaneet omansa niin etten ole niitä nähnyt. Tämä aarre on nyt tallessa :) Kulmurit ovat vielä maitoversiot, mutta ikenet pullottavat lupaavasti niidenkin kohdalla, että eiköhän se homma kohta saada päätökseen ja korvatkin sitten asettumaan taas paikoilleen :)

660€ vinkulelu

Tänään, Pelin 18 viikkois syntymäpäivänä, päästiin kesäretkelle eläinlääkärin päivystykseen. Peli söi lähes kaksi viikkoa sitten Äksyn roadkill-vinkulelun vingut. Koira voi hyvin, luulin niitten tulleen jo ulos, kunnes löysin pään oksennettuna häkistä torstai aamuna. Perjantain treeneissä pentu oli alakuloinen, söi tosi vaikeasti, eikä oikeastaan halunnut tehdä mitään, kulki häntä alhaalla ja hiipparoi pitkin poikin. Ei siis ollut ollenkaan oma itsensä. Pistin tämän hampaitten vaihdon piikkiin. Lauantain vastaisena yönä oksensi sitten iltaruokansa ja samoin kävi lauantain aamuruualle. Lauantai-iltana annoin piimää joka pysyi sisällä. Sunnuntai aamuna jälleen piimää, sekin pysyi sisällä. Puolilta päivin annoin ylikeitettyä riisiä ja piimää, se tuli ulos kahden tunnin odottamisen jälkeen kaaressa. Sitten päätin lähteä päivystykseen.
Eläinlääkäri tunnusteli koiran vatsan ja sanoi välittömästi että täällä on vierasesine. Peli nukutettiin ja leikattiin heti ja leikkaus oli ohi puoltatuntia myöhemmin. Hännänpää vinkuineen oli matkustanut ohutsuoleen ja jämähtänyt sinne. Suoli oli aika pahasti tulehtunut, mutta leikkaus sujui hyvin ja tunnin heräilyn jälkeen pentu oli jo virkeänä ylhäällä. Kotiin haettiin vaisu tyttö, joka kuitenkin pissasi kotipihaan ja joi itse kupista heti sisään päästyään.
Nyt syödään pari päivää vauvan riisivelliä, sitten saa antaa hissuksiin pilttiä ja suolen toimiessa puhelu eläinlääkärille, sitten saanemme siirtyä kiinteään ruokaan. Tikkien poisto 10 vrk:n jälkeen.
Eiköhän tästä toivuta.

Hampaat vaihtuu

17 viikon iässä alkoi hampaiden vaihto :)

Kesä

Huhhuh, aika kuluu ja Peli kasvaa :)

Kesäkuu hurahti taudissa, siitä toipuessa. Agi-SM:ssä käytiin pyörähtämässä Äksyn kanssa SJRT ry:n joukkueessa. Edustus jäi lyhyeksi, kun Kääkeli tipahti riman päälle ja sai puujalan, A linkutettiin kolmella jalalla ja sen jälkeen keskeytettiin. Mutta hauskaa oli, seura mitä parhainta ja tunnelma kohdillaan :)

Juhannuksena käytiin kisaamassa Tuorlassa, tuloksena molemmille koirille vitoset. Pomolle toiselta hylky ja Äksy ei startannut toista rataa ollenkaan. Hypärin vitonen oli aivan loistava, koira kulki kuin tuulispää, irtosi ja luki rataa, tuntui aivan mahtavalta. yhteen persjättöön se ei sitten mukaan tullut ja siitä seurasi kielto viitonen ja esteen ympäri pyöritys. Siitä huolimatta ajassa maalissa. Pomon eka rata meni haaveillessa ja yleisöä ihmetellessä. Toinen rata oli sitten jo vanhaa kunnon Pomoa. Vauhti ei ihan aikaan riittänyt ja keinun ylösmenokontakti jäi niukinnaukin koskematta, mutta olin tähänkin rataan enemmänkuin tyytyväinen. Ikävä kyllä on hyväksyttävä se tosiasia että Pomo on hidastunut ja varsinkin kepeillä ja isoissa hypyissä (muuri ja okseri) sen kankeus näkyy selvästi. Syksyllä siis edessä matka Ventelälle selkäkuviin.

Haku-treenit ovat nyt käynnistyneet toden teolla. Pomolle on alettu opettaa tyhjiä. Ekalla kerralla herra ei millään tahtonut tulla pois metsästä, onhan sieltä nyt pakko löytyä joku :) Eiköhän tämäkin silti helpota, kun poika tajuaa että välillä ei löydy ja sillä hyvä. Alkuradasta ilmaisut sujuvat hyvin, loppuradasta kun väsy alkaa painaa, jää maalimiehelle palkan toivossa odottamaan. Suorapalkat pois, aina rulla keskilinjalle ja siitä palkka. Ja ylipitkiä treenejä pitäisi välillä tehdä. Kuuttakin äijää (tai pistoa ainakin) ja pistää poika myös väsyneenä töihin. Syyskuun kisat häämöttävät, vielä ollaan menossa ;)
Pelikin on päässyt pari kertaa hajuhakuja tekemään. Ekalla kerralla neiti ei piitannut maasas peiton alla makaavasta "juoposta" vaan käveli ohi tyyliin "jos en mä näe sua, niin sä et näe mua". Mutta kun se saatiin ymmärtämään että ihmisellä on ruokaa, alkoi homma luistaa. Nyt hakee hyvin vainua ilmasta ja napattuaan sen suuntaa SUORAAN äijälle, vaikka läpi risukon :D

Jälkeä on Pelin kanssa tehty sairasloman jälkeen pari kertaa viikossa. Ruudusta on nyt siirrytty askeliin. Ahnehdin tässä suotta, enkä kävellyt "traktoria", viimeksi bc pyörähteli askeleilla ympäri, eikä hahmottanut että matka jatkuu eteenpäin. Seuraava jälki tehdään helminauhana, nameja useampi per askel, ja pituutta saa olla varmaan kunnolla, että saataisiin jonkunsortin rytmi aikaan. Työmoodi on Pelillä jäljellä juuri oikea. Se keskittyy ja haistelee niin että monen metrin päähän kuulee sen tuhinan. Korvat ja häntä laskevat ja se sulkee koko maailman ulkopuolelle ja tekee hienosti ja tarkasti töitä. Kyllä siitä vielä jälkikoira tulee :)

Tottis-treeneissä on keskitytty Pomon kanssa taas kerran siihen seuruun vireeseen. Lyhyitä pätkiä, hauskaa ja kivaa tekemistä. Tasamaa-noutokin tehtiin varmaan puolen vuoden tauon jälkeen ja sehän meni hyvin. Palautus saisi olla toki tiiviimpi ja suorempi, mutta en valita, kun koira piti kapulaa hyvin ja irrotti käskystä ja toi eteen ja istui. Emme siis treenaa tätä jatkossakaan :D
Peli on keskittynyt seuraamiseen ja perusasentoon. Seuraamista siis ihan pienissä, muutaman askeleen pätkissä, kontaktikävelynä. Lisäksi imuttamalla käännöksiä.Sivulle tulot takaa ja muutamia kertoja edestä. Perusasenossa välillä tulee vinoon, muuten paikka mielestäni ok. Maahamenoja ja istumisia liikkeestä peruuttamalla. Ja leikkimistä. Tuo usean viikon treenitauko sairastamisesta johtuen on tehnyt halla tälle. Kotona sisällä leikkii hyvin. Kotona ulkona leikkii, mutta on aika tietoinen ympäristöstään ja ottaa siitä painetta. "Vieraissa paikoissa" kuten kentällä (jotka ovat kyllä tuttuja kenttiä) ei leiki. Ei kiinnostu lelusta lainkaan. Ei mistään lelusta. Vahvistan nyt leikkiä kotona, tutussa ympäristössä ensin. Sitten kun siellä sujuu hyvin niin koitetaan pikkuhiljaa siirtää sitä muuhun ympäristöön. Onneksi neiti on ahne ja treenaaminen sujuu ruualla oikein hyvin.

Agility-kentällekkin Peli on jo päässyt vähän kurkistamaan. Viikko sitten se sai tehdä "hyppyä" eli siis juosta siivekkeitten välistä. Tällä viikolla tehtiin yhtä ja kahta hyppyä peräkkäin sekä tutustuttiin putkeen. Vauhtia on, päämäärä (palkka) on selvä. Kyllä mulla vielä kätten voiteet on ton koiran kanssa, kunhan ikä karttuu. Jänesniemen Elinan pentu-agilityn alkua odotellessa olen ajatellut opettaa hypyn ja putken lisäksi alastulo-kontaktin. Ihan siis laatikolla ja naksuttimella, ehkä ehdin siirtää sen jo kentälle varsinaiselle kontakti-esteelle. Ai niin, osaa Peli myös tulla "Väli":in starttia varten ja odottaa hienosti istuen. Tämä on ollut tehotreenissä ihan ensi viikoista lähtien :) Nyt  on opetuksessa se, että minä saisin juosta neidin istuessa.

Viime viikonloppuna käytiin sunnuntai aamulla koirarannalla kaikin. Mukavaa oli.

Peli-koipeliini kävi tällä viikolla myös 16 viikkos rokotuksella. Eli neloisrokotus-tehoste oli vuorossa. Eläinlääkäri kehui neitiä reippaaksi ja sanoi sen olevan erinomaisessa kunnossa, sopusuhtainen ja iloinen pentu, ihan niinkuin kuuluukin. Puntari näytti 9,05kg. Rokotusta se ei taaskaan edes huomannut (tai ainakaan mitenkään osoittanut että olisi häirinnyt) ja antoi muutenkii tutkia itsensä hienosti. Hampaiden katsominen oli ainoa inhottava juttu, ja sekin sujui silti suuremmitta ongelmitta. Kaikki hyvin silläkin osastolla. Parin viikon päästä sitten rabies. 

enterorokon kourissa

Ihan järkyttävä tauti, voin kertoa. Sunnuntaina kaikki alkoi, kuumeen nousulla. Maanantaiaamuna heräsin siihen että ikenet olivat turvonneet ja suu kipeä. Kuumetta se 39 astetta. Viikon edetessä rakkulat suussa lisääntyivät ja kuume kipusi päivittäin samoihin lukemiin. Kuumeen sai pysymään alhaalla combottamalla 600mg buranaa ja 1g panadolia. Suuhun ei auttanut mikään. Purskuttelin pariin otteeseen päivässä betadine-suuvettä ja imeskelin Bebanthen-tabletteja. Perjantaina oli havaittavissa ensimmäiset mahdollisen taudin taantumisen merkit. Ikenet eivät olleet enää aivan niin turvoksissa ja kuumekin nousi enää 38 asteeseen. Ehkä mä selviän tästä hengissä, sittenkin. Paino on näiden 5 päivän aikana tippunut 6kg, mitään kiinteää en ole saanut ala sitten viime sunnuntain. Apteekista ostettavia nutri-drinkejä olen taistellut alas päivittäin yhden ja joinan päivinä myös jugurtin. Juominenkin on tehnyt niin kipeää, että ylimääräisiä ei ole tullut litkittyä, edes vettä.

Tällaisina hetkinä saan taas kiittää laajaa ystäväpiiriäni. Enkä tiedä miten kiittäisin. Koirille on löytynyt lenkittäjiä ja leikittäjiä, jokaiselle päivälle. Olen niin kiitollinen ja iloinen. On luotettavia käsiä, joihin uskallan luottaa kullannuppuni. Koirat ovat päässeet päivittäin lenkille ja puuhailemaan. Peli on päässyt pentutreffeille useammankin pentusen kanssa ja nauttinut täysin rinnoin. Pomo ja Äksy ovat päässeet lenkille, niin remmissä kuin vapaanakin, koiraseurassa ja keskenään. Kunpa joskus pystyisin tämän kaiken avun korvaamaan. Olette ihania, jokainen <3

Keskiviikkona Peli kävi reippaasti rokotuksillakin ilman minua. Painoa oli 6,9kg (12vkoa) ja pentu erinomaisessa kunnossa (el teki yleistarkastuksen silmät, korvat, sydän yms). Neiti oli käyttäytynyt oikein hyvin. Antanut lääkärin tutkia itsensä ja ollut reipas oma itsensä. Rokotuksestakaan se ei ollut ollut millänsäkkään.

Lopuksi vielä muutamat kuvatereiset viikon seikkailuista

Ansa-tädin luona leikkimässä

Pomo-herra ja Manta-neiti kirjurissa

Äksy ja Elina

Äksy pääsi testaamaan kisaamista lainaohjaajan kanssa tänään Raumalla RKS:n kisoissa. Ajatus lähti siitä, että se tupla puuttui, ja itse en näihin kisoihin voinut osallistua kun olin lupautunut niihin töihin. Siispä Elina ehdotti valmennuksessa ollessani että hän voisi ohjata Äksyä kisoissa ja koittaa tehdä sitä tupla-nollaa jotta pääsisimme SM-kisoihin.
Perjantaina ajelimme Kaarinaan treeniin ja tytöt löysivät yhteisen sävelen suht nopeasti. Kontakteja Äksy ei suostunut tekemään ja kepeille vienneissä oli pienoisia ongelmia mutta muuten neiti lähti mukaan kaikkiin ohjauksiin ja viiletti omana itsenään radalla.
videota perjantain treenistä, tämä on viimeinen pätkä, jossa treeniä takana jo puolisen tuntia, alkaa jalka painaa molemmilla :)

Sunnuntaina yritin itse nokialla kolmen radan verran. Tuloksena hypäriltä hyvä hylky, ekalta agi-radalta kökkö nolla ja viimeiseltä agiradalta vitonen renkaan ohimenolta!!??
Hypäri hylky tuntui parhaalta, koira eteni kivasti ja omatkin jalat liikkuivat kuumeesta huolimatta ihan ok.

Maanantai aamuna heräsin 39 asteen kuumeessa ja suu täynnä rakkuloita, enterorokko iski oikein väellä ja voimalla, tässä kohtaa oli hienoa se, että en ollut ilmoittanut koiraa itselleni. Kyytsäsin Äksyn Raumalle ja istuin radan reunalla kuvaamassa tyttöjen menoa. Ekalla radalla pieni takaakierron ohjauksen ajoitusvirhe johti hypyn suorittamiseen väärään suuntaan ja hylkäykseen. Toisella radalla kepeille viennissä tuli yhteentörmäys ja siitä viitonen. Tässä video vitos-radasta.

ja tässä hylkyrata

Oikein mukavaa katsottavaa, Äksyllä vaan omat pienet juttunsa ja terrieri-luonne jotka näkyvät lainaohjaajan kanssa töitä tehdessä, komennusta on kuultavissa kun Äksy ei tiedä mitä ohjaus tarkoittaa, minä kun vedän yleensä radat läpi perusohjauksella. Hienosti Äksy silti lähti mukaan poispäinkäännöksiin sun muihin, pätevä piski se on. Ilolla annan neidin Elinan ohjattavaksi toistekkin :) Kiitos oikein kovasti Räksyn luotsaamisesta!

BH Wandoris Incognito

Tänään aamulla käytiin Pomon kanssa UPKn BH-kokeessa Ulvilassa ja saatiin kuin saatiinkin se koulutustunnus :)

Paikallaolo oli erinomainen, Pomo tarvi maahanmenoon pari käskyä, mutta muuten suoritti paikallaolon häiriönalaisena totutun varmasti.

Pomo otti selvästi taas uudesta paikasta ja tilanteesta hieman painetta, itseäni ei jännittänyt ja pystyin suorittamaan kaavion rennosti. Kytkettynä seuraaminen oli ihan ok, seuruu vähän väljää, mutta ei mitenkään yllättävää, taluttimessa kun ei olla juurikaan seurattu ja se selvästi herraa hieman häiritsee. Taluttimetta-seuruu lähti liikkeelle erinomaisesti (tuomarikin tätä kehui) mutta sitten, 50 askeleen suoran jälkeen täyskäännöksessä homma levisi ja loppu kaavio suoritettiin metrin hajuraolla. Pomo kuintekin tallusteli vierellä ja teki kaikki, perusasennot ja käännökset ja henkilöryhmänkin. Jäävissä istuminen sujui hienosti, maahanmeno myös ja luoksetulokin lukuunottamatta viimeistä 10 metriä. Siinä tapahtui joku aivopieru ja herra syöksyi pusikkoon, sieltä sitten nolona sivulle "hups, sori"-ilmeellä. Läpi kuitenkin päästiin.

Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, Pomoa eivät hetkauttaneet autot, lenkkeilijät, vastaan tulevat koirat eivätkä ohi ajavat pyörät.

Lopputuloksena siis BH-koe hyväksytty :)

Äksy agikisoissa

Meiltä puuttuu Äksyn kanssa enää tuplanolla, jotta saisimme kilpailuoikeuden tämän kesän SM-kisoihin. Sitä tuplaa nyt sitten metsästetään nämä muutamat viikot, ja tänä lauantaina niitä yritettiin Hattulassa, Anne Saviojan radoilta.
Ensimmäinen rata oli hyppäri ja siitä tulikin heti nolla. Toisen radan (agility) alku osa meni hyvin, mutta homma kosahti keppien jälkeiseen hyppyyn jonka Käksytin hyppäsi väärään suuntaan. Viimeinen rata meni ohjaajan pienestä sekoilusta huolimatta sekin ihan ok, mutta loppusuoralla olleen puomin alastulo-kontaktin terrieri jätti tekemättä. Ohessa video hypäri-nollasta.

Peli kasvaa kovaa vauhtia. Se on ehkä itseppäisin tapaamani pentu :D Reipas se on, ja kisoissakin kulki hienosti remmissä, vaikkei moista kahletta ole ennen käytetty. Katsekontaktitreenejä pidettiin ihmisten, lasten, koirien ja radan häiriössä, hienosti sujui. Ensin toki piti toljottaa kaikkea ihmeellistä, mutta aika pian neiti istui rauhallisesti jaloissani ja otti kontaktia minuun aktiivisesti. Olohuonetottis-treenit etenevät hitaasti mutta varmasti. Ohjelmassa on lähinnä ollut maahanmeno johon pitää alkaa nyt liittää käsky, sivulle tulo seinän/sohvan vieressä ja katsekontaktia toki otetaan joka välissä. Kontaktikävelyäkin otin ohimennen ulkona, hienosti sekin sujui :)
"Ongelmana" tällä hetkellä se, että ulkona Peli on niin rohkea ja itsenäinen että lähtee helposti omille teilleen eikä välittäisi tulla sisälle vaan jäisi mielellään tutkimaan maailmaa. Ja suuhunsa se laittaa kaiken, ihan kaiken :P Luoksetuloa olen vahvistanut tähän asti vain kehuilla ja rapsutuksilla, ehkä pitää alkaa pitämään taskussa nappuloita, että saa sen palkattua niistä myös aineellisesti. Jospa sillä saisi tuon sisälletulonkin muuttumaan mukavammaksi :)
Myös pari "jälki-ruutua" on tehty, tänään toinen, ja neiti on tosi keskittynyt. Ei häiritse ohi ajavat pyörät tai autot (toki tie ei mene ihan korvan juuressa, mutta kumminkin) kun Peli keskittyy töihinsä. Hyvin se tuntui ymmärtävän ruudun reunat ja sen että ruoka löytyy tallotun alueen sisäpuolelta. Ahneesti se syö ja haistelee. Taitava Pentu!

Luonnetesti videoita

Leikki ja Kelkka

Uhka 1 ja luoksetulo, pikkasen jäi se kelkka elämään pikkupojan päähän :D

Haalari ja Tynnyri

Uhka 2 ja laukaukset

Sellainen poika siis Pomo, Wandoris Incognito :)

Ai niin, tuli tossa pyörähdettyä näytelmissäkin yhden bokserin kanssa :D Esitin sunnuntaina Harjavallan ryhmänäyttelyssä ystävien koiran, oli oikein mukava kokemus. Tässä kuva hienosta herrasta.

Aivengo Nemo, KÄY ERI, KÄK1, SA, PU3

"ERITTÄIN mukava koira"

Sirkka Lempisen palaute luonnetestistä :)

ja sitten parin viikon takainen vatileikki mökin rannasta, näin se älykäs koira itseään viihdyttää :D

Pomo luonnetestissä

Pomo kävi tänään luonnetestissä Sirkka Lempisen ja Carita Koskisen arvioitavana. Tuloksena huikeat 218 pistettä ja laukausvarma. Olen oikein ylpeä herrasta. Testi ja arvostelu kuvattiin videolle, lataan ne tänne jahka saan purettua kameroista (ystävien kameroilla kuvattu) ja ladattua koneelle.

Pomo oli läpi testin aivan mieletön. Kelkasta lähtien se puolusti ja taisteli tuulimyllyjä vastaan urheasti. Se oli peloton ja rohkea ja käveli pystypäin kauhusta toiseen. Mikään ei hetkauttanut sitä kummoisesti, itseäänkin sen puolusti. Tuomarit kehuivat koiraa tasapainoiseksi, hyvähermoiseksi ja äärimmäisen hyvällä taistelutahdolla varustetuksi koiraksi harmittelivatpa hekin pallien puuttumista. Kelpo herra siis tämä äidin tissiposki. On se mua onnistunut vähän kusettamaankin, nyt uskallan siltä vaatia treeneissä erilailla, sillä on kyllä kapasiteettia, se pitää vaan kaivaa ulos siitä :) Ilmaiseksi herra ei kaikkeaan tee ;)

Luonnetesti 5.5.2012 Luvia
Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen
Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma

yht +218pistettä lauakausvarma

Pelin mielestä rohkean isoveikan vieressä on turvaisaa nukkua <3