Hakuilua ja sosiaalistamista

kuvan otti Päivi Saarilahti lauantain hakutreeneissä

Lauantaina oli hakutreenit. Peli teki  neljä hajuhakua. Se erottaa kyllä hienosti lajit. Se ei hakualuella yhtään painu jäljelle vaan käyttää aktiivisesti ilmavaunua. Äijät olivat metsässä 20-30m syvyydessä ja lähestyimme niitä liinassa. Kun havaitsin Pelin paikantaneen maalimiehen aanoin sille käskyn "Äijä" ja päästin sen liinasta maalimiehelle. Maalimies sitten käskytti koiran maahan ja palkkasi sen ruoalla. Peli on todella innokas ja näitä liina harjoituksia jatketaan nyt, ettei mene pelkäksi säheltämiseksi, vaikka siis nenäänsä hyvin käyttääkin.
Hakutreenien jälkeen tehtiin vielä nopsa esineruutu. Esineet oli viety tällä kertaa valmiiksi metsään. Viimeksi Peli näki esineiden viemisen ja se sai saalisvietin syttymään vähän liikaa ja ilmeni aikamoista säntäilyä. Nyt siis esineet oli metsässä ja ne oli merkattu puihin krepillä. Käveltiin vaan liina pitkänä metsässä ja kun Peli reagoi esineeseen kehuin ja palkkasin sen leikillä. Upeasti se käytti nenäänsä ja löysi kaikki esineet. Nyt pitää varmaan miettiä joku "ennakkomerkki" esineruutuun tai hakuun tai molempiin, ettei mene pienen tytön päässä lajit sekaisin.
Jäljellähän meillä on valjaat, remmi kiinni mahan alla ja koiran laitan aina maahan ennen kuin ohjaan sen jäljen alkuun. haussa on myös valjaat mutta lisäksi koiralla tietenkin PK-liivi. Esineruudussa käytän kaulainta ja PK-liiviä.
Ilmaisun suhteen olen kääntymässä norskin sijasta ruotsalaiseen rullaan, nyt pitänee teettää sellainen ja hommata nahkainen kaulain johon sen voi kiinnittää. Voi sitten alkaa käyttää sitä jo nyt hajuhakuvaiheessa, tottuupa rintaan plätkyttävään patukkaan :)

Sunnuntaina olin talkoilemassa TVAPori ry:n järjestämässä mätsärissä. Otin Pelin mukaani ja käytin tilaisuutta hyväkseni pennun sosiaalistamiseen. Leikittiin kehän läheisyydessä, istuskeltiin, käveltiin, annettiin lasten (ja aikuistenkin) silitellä. Yksi pieni tyttö tutki Pelin kasvoja kovin tarkkaan eikä neiti ollut moksiskaan :) Erityisen iloinen olen leikistä ja siitä että koira pysyi rauhallisena ja oli MUN kanssa, ei sätännyt, säntäillyt eikä sählännyt saati tuijottanut muita. Ehkä me pikkuhiljaa opitaan :)

Kotona on tehty pienessä tilassa (toistaiseksi vessa) lelun palautusta. Sujuu älyttömän hyvin kun tilaa on vähän. Heitän lelun (metrin päähän) ja koira noutaa sen siitä mulle, kehun koko ajan kun tuo lelua ja palkaksi leikki. Ajattelin että viel tehdään tuossa ahtaassa hetki ja sitten siirrytään makuuhuoneeseen, sängyn viereen niin tulee vähän pidempi pätkä mutta ohimenon mahdollisuutta ei ole :)

Aksaa ja maastolajeja

Äksy on kisaillut tasaisen tappavasti parin viikon välein. Tuloksena on tullut yksittäisiä SM-nollia. Viimeisimmät kisat Seinäjoella saivat taas varoitusvalot syttymään. Tehtiin tuplanolla, paitsi että molemmilla radoilla jäi puomin alastulokontakti tekemättä!!!! Voi helvetti! Vuosi sitten niitten kanssa tehtiin järkyttävä työ ja nyt ne on alkaneet taas paukkua, mä en oikeesti kestä :(
Muuten radat oli siis hyvät, eka varsinkin super, koira kulki ja ohjautui hyvin ja teki kepit vaikeista kulmista ja keinut ja A:t ja muut hienosti, mutta sitten se puomi. Se vielä katsoi mua koko alastulon ajan ja hidasti lähellä kontaktia ja oikein ponnisti siitä kontaktin alusta niinku Evilä lankun takaa. Taitaa olla "back to basics" edessä jos aikoo sille ne puuttuvat SERTit jostain haalia.

Myös Pelin eno Rafiki pääsi pitkästä aikaa kisaamaan. Ekalta radalta tuli toinen LUVA-nolla, hypärillä mun mokasta rima alas ja joudumme starttaamaan ykkösissä vielä ainakin kerran :)
Rauman agility-nolla

Pomokin pääsi Raumalle aksaamaan piirimestiksiin, teki siellä oikein kivan hypärin joka kosahti ohjaajan ahnehtimiselle kepeillä, sille on nykyjään silti kaksi rataa ihan maksimi, toisella radalla tuli jo sitten kaikenlaista toisaikasta toimintaa kuten riman alitus kun hyppykulma olis vaatinut kropan taipumista. Sinne Ventelälle pitäs se kuvausaika varata, että sais ton selän tilanteen kartotettua.

Peli on aksannut ahkerasti kerran viikossa Elinan pentuagissa. Opittu on monenlaista: takaakierto, sylkkäri, poispäinkäännös ja valssikin, kai :) Sylkkäri vaatii ohjaajalta vielä malttia, samoin poispäinkäännös, mutta kyllä nekin jo kohtuullisesti sujuu. Esteitä neiti hakee kivasti ja irtoaa ja etenee rohkeasti.
Alastulokontakteja on tehty ja niissä Peli on ollut pätevä. Viimeksi sitten tehtiin jo matalaa puomia ja yhdistettiin siihen se opittu 2on2off nenäkosketuksella, hyvin meni. Pelin ongelma agilityssä on edelleen se sama keskittyminen silloin kun muutkin tekevät samanaikaisesti lähellä jotakin. Tunnin alussa se kestää nykyään jo aika paljonkin häiriötä, mutta lopputunnista, sitten kun se alkaa väsyä, se herpaantuu hetkittäin ihan täysin. Peli on nyt käynyt joka harjoituksen välissä aina autossa odottelemassa, se ei ole hallissa kuin silloin kun se tekee jotain, näin se pysyy rauhallisempana ja jaksaa paremmin keskittyä, silti tunti ja lukuisat harjoitukset ovat selvästi sille vielä hieman liikaa.

Peli pääsi myös viimeviikonloppuna Pomon tilalle hakutreeneihin. Juhannuksena se lajia kokeili ja nyt sitten toistamiseen. Upeasti neiti erottaa jäljen ja haun, jäljelle painumista ei ollut havaittavissa ollenkaan. Se haistoi maalimiehen ja merkkasi sen jo usean metrin etäisyydeltä, vähän on toki vielä vaikeaa se rauhoittuminen ja hajun paikannus, mutta eiköhän sekin parane kun saadaan treenikertoja alle :)
Esine-ruutuunkin käytiin tutustumassa ja se sujui todella upeasti. Leikin esineellä pelin kanssa hetken, sen jälkeen avustaja vei hanskan pelin nähden metsään ja lähdimme sitä etsimään. Upeasti pentu käytti nenäänsä ja paikansi esineen ja nosti sen maasta. Palkkasin sen heti tästä (peli oli 3m liinassa) kehulla ja leikillä, meillä kun ei nouto ole vielä kunnossa.
Jälkeäkin on tehty harvakseltaan. Tänään aamulla päätin käydä ennen kouluun menoa tallomassa jäljen pellolle. Tallottuani n.100 askeleen jäljen alkoi järkyttävä rankkasade, ei auttanut kun ottaa koira autosta ja mennä ajamaan jälkeä. Ajattelin että tehtävä on liian vaikea ja olin varautunut siihen että homma ei onnistu. Mitä vielä. Peli ravisteli itseään voimakkaasti kävellessämme jäljen alkuun, mutta kun laitoin sen maahan, osoitin jäljen alun ja kehotin aloittamaan jäljestyksen se unohti kaiken muun. Töissä ollessaan sitä ei kyllä kiinnosta vaikka taivaalta tulisi ämmiä äkeet selässä, se keskittyy satasella tehtäväänsä. Välillä tuli pientä poikitusta (poikitus tulee muuten aina vasemmalle??) ja oikean jalan askeleen haistaminen jäi väliin, mutta pääpiirteittäin loistava jälki. Väliin mahtui myös muutama namiton askel, ne jäljestettiin myös hyvin, hivenen vauhdikkaammin vain kuin ne askeleet joilla oli ruokaa :)
Jäljen pituus saa nyt olla aina vähintään tuon 100 askelta, siinä saa jo hyvän rytmin ja koira ehtii hieman rauhoittuakkin innostukseltaan. Serpentiiniä kokeiltiin muutama viikko sitten, pitänee tehdä sitäkin taas jahka ehditään.

HK1 Wandoris Incognito

Pomo starttasi nyt sitten, niinkuin keväällä lupasin, siinä hakukokeessa. Mahduimme mukaan Mudien PK-mestaruus-kokeeseen Raision Haunisiin. Etukäteen minua jännitti lähinnä tottelevaisuus osuus, Pomon toko-historian koomailun tuntien. Maastolajien osalta luotin Pomon hoitavan homman.
Koe alkoi tottis-osuudella ja arvontalaulu raikui eduksemme ja saimme aloittaa seuraamisella. Pomo raukka vaan jännitti taas (paljon minua enemmän) ja oli vatsa kuralla jo siruntarkistuksen jälkeen. Itse seuruu osuus olikin sitten vain kalpea aavistus oikeasta osaamisen tasosta. Pomo ei pystynyt katsekontaktiin, kulki metrin päässä minusta ja otti valtavasti häiriötä ihmisistä ja esteistä ja kapuloista joiden ohi jouduimme useaan otteeseen kulkemaan kaavion aikana. Kaikki liikkeet herra suoritti, mutta vireestä tai kontaktista ei ollut tietoakaan. Tasamaa noudossa pudotti kapulan (kahdesti!!??) ennen luovutusta. Hyppynoudossa jouduin avustamaan palautuksessa, vain estenouto sujui niinkuin harjoituksissa. Eteenlähetys sai yleisön nauramaan, Pomo eteni n. 7m jonka jälkeen se alkoi hyppiä tasajalkaa ilmaan ja etsiä palloa. Maahan se sentään meni käskystä :P Kaikki liikkeet (jäävät ja noudot ym.) se kuitenkin suoritti ja sai siitä hyvästä 71pistettä, eli matka sai jatkua maastoon tuloksen toivossa.
Esineruutu oli aika hankalassa paikassa, umpimetsässä. Alue oli liputettu eikä siinä ollut mitään selkeää lähetyssivua. Itseni oli hankala hahmottaa ruutu, eikä koira onnistunut siinä minua paremmin. Treeneistä poiketen Pomo oli tässäkin suorituksessa jotenkin eksyksissä. Se fiksoitui yhteen nurkkaan ja kävi tarkistamassa sitä kerta toisensa jälkeen, ei irronnut ruutuun puoltaväliä syvemmälle. Aikani epätoivoisesti yritettyäni saada koiraa lähtemään syvemmälle suostuin kiipeämään vasempaan kulmaan, pois Pomoa selvästi häiritsevien toimitsijoiden läheisyydestä ja sitten onnistui. Vasemmasta reunasta, n. 10m lähetyspaikasta, kuusen alta, kiven päältä Pomo sitten nosti kumisen verkon. Vaikea esine, pelkäsin että miten se saa räpyläturvallaan sen kannettua pudottamatta mulle, mutta onnistui se. Työskentelypisteitä vähennettiin sen yhteen reunaan fiksoitumisen ja uppoomattomuuden tähden. Pomo oli muutenkin ruudussa vähän niinkuin yksinään, ei se oikeestaan tehnyt mulle töitä, mutta toi onneksi esineen kuitenkin :) Esineruutu: 26pist.
Henkilöhakuun pääsyä odoteltiin muutama tunti. Rata oli kallioisessa rinteessä ja maasto aika raskas, onneksi meidän rata oli vaan sen 100m pitkä. Oikealla lähetykse tehtiin kalliolle alas ja vasemmalle ylös metsäiseen mäkeen. Koiraa ei nähnyt oikeastaan kuin oikealle lähettäessä eikä sielläkään 50m asti. Ekat pistot etukulmiin Pomo teki hyvin ja tuli pois tyhjiltä itse. Vielä toinen lähetys oikealle, sekin tyhjä, ja sitten alkoi sooloilu. Pomo tuli pistolta, minusta näytti että se olisi merkannut mulle että siellä on ukko jossain ja lähetin sen samalle puolelle uudestaan, tästä lähetyksesä Pomo lähti etenemään jostain täysin käsittämättömästä syystä keskilinjaa ja painui vasemmalle puolelle. Se oli kadoksissa pitkään (kukaan meistä ei tiennyt missä se seikkaili näkyvyys oli niin huono) mutta saapui luokseni rulla suussa. Kytkin koiran liinaan ja ryntäsimme metsään. Pomo juoksutti meidän ylös kalliota (kaaduinkin liukkaalla kalliolla) ja vihdoin löysimme umpipiilolle jonka viereen Pomo kävi rauhallisesti maate. Sieltä nousi ensimmäinen Äijä. Piilokäytös korrektia. Paluu keskilinjalle ja lähetin taas oikealle. Sitten Pomo katosikin meiltä totaalisesti, moneksi minutiksi. Jossain vaiheessa joku näki sen vilaukselta ja sitten se tuli taas luokseni, rulla suussa, vasemmalta puolelta (se oli vaihtanut puolta jossain edempänä). Taas juostiin mäkeen, ehkä jonnekkin n. 70 etulinjasta ja 30m keskilinjasta, ja siellä kuusenalla makasi toinen Äijä. Tällä piilolla Pomo oli jo ihan puhki, en tahtonut saada sitä sivulle makuulta. Korrektisti se muuten käyttäytyi. Näin oli nostettu vaadittavat Ukot, kolmas jäi oikeaan takakulmaa, tarina ei kerro onko Pomo käynyt sielläkin. Ilmaisut se teki hyvin (maalimiesten kertomaa) oli kiertänyt piilon ja poistunut ja tullut suoraan luokseni rullineen.
Mutta yksikseen se henkilöhaussakin oli, ei se minua tai ohjeitani kuunnellut, onneksi sentään rullat toi ja vei mut näytölle. Motivaatio henkilöetsintään on kunnossa, mutta se tekee työt itselleen, ei minulle. Pisteitä henkilöetsinnästä 148.

Sama näkyi silti läpi koko kokeen. Yksikseen se kokeessa oli, ei mun kanssa. Käsittämätön koira, en oo päässyt sen pään sisään. Jotenkin se painetilanteessa aina toimii noin, enkä ole osannut sitä solmua avata. Ei silti, taitava koira. Harva pystyy HK1-koulariin edes ohjaajan kanssa, saati yksikseen :D Lopputuloksena 245pist ALO2 ja HK1-koulutustunnus.

ja kuten lupasin, näin on Pomolle asettamani tavoitteet saavutettu eikä herralla ole ikää vielä edes kolmea vuotta :)