Aikas rankka viikonloppu takana. Molemmat päivät tuli notkuttua lähes kokonaan Liedon Tuulissuolla ATT:n hallissa. Lauantaina kisasi Äksy ja sunnuntaina Pomo ja Rafiki.
Lauantai aamuna ehdin kuitenkin (heti päivän valjettua puoli 9) ottaa Pomon kanssa esineruudun. Ruudussa oli 5 esinettä, ja herra toi minulle siltä 3, esine per pisto. Vähän oli taas toisella esineellä haahuilua, mutta ei mitään kummempaa. Hyvin meni siis. Siirtynemme seuraavaksi eksaktiin kolmeen esineeseen ja joillain kerroilla lienee järkevää lopettaa sen yhden esineen jälkeen :)
Kun metsästä selvittiin pakkauduimme autoon Hanna-Marin ja koirien kanssa ja suuntasimme kohti Lietoa. Mini-3:n startit alkoivat yhden maissa. Eka rata oli hypäri ja siitä tuli hyl, tein vähän liian suurieleisen päällejuoksun kepeille ja Äksy jätti viimeisen välin tekemättä. Muuten olen rataan tosi tyytyväinen. Toiselta (agi-)radalta tuli 0, .-2 ajalla ja 16.sija :P Kolmas rata oli taas hyl, kun koira valitsi A:n putken sijaan. Kaikenkaikkiaan olen ratoihin erittäin tyytyväinen. Kahdella ekalla radalla (ja varsinkin ekalla hypärillä) Äksyllä oli hyvä draivi ja se katsoi eteensä ja irtosi määrätietoisesti jopa putkille. Kolmannella radalla se alkoi olla jo selvästi vähän väsynyt, ja vanha meininki pilkisteli hetkittäin, mutta kuitenkin radan suorittaminen sujui sen suuremmitta selkkauksitta. Ainoat huomautukset mitkä sain siltä, olivat haukahduksia, ei aikomustakaan käydä punttiin tai jäädä haukkumaan minua. Tämä oli erittäin positiivista ja erityisen onnellinen olen hienoista kontakteista. Kuten videolla näkyy, A:n kontakti on ihan napakka, eikä mitään älytöntä hidastelua edes huomattavissa :) Tässä siis video siltä nolla-radalta
Kotona olimme vasta 21 aikaan illalla ja aamulla kello soi armotta puoli 6. Suihkun läpi syöksyin uuteen kisapäivään. Sunnuntain kisoihin sain kaverikseni Sussen koirineen ja Ooppeli olikin taas aikas täynnä koiria :D Hauska muuten huomata, että Pojat (Pomo ja Rafiki) ovat jo ihan tottuneet toisiinsa, lenkkeily sujui kisapaikalla hienosti rinnakkain. Olin iloinen myös siitä, että Rafiki alkaa selvästi luottaa minuun ja käyttäytyi kisapaikalla tosi kivasti. Se ei enää paineistu läheskään samalla lailla ihmisvilinästä tai toisten koirien lähelle tulosta vaan keskittyy minuun. Totesimme Heidin (koiran omistaja) kanssa, että ehkä on parempi, että hän ei edes tule mukaan kisamatkoille, silloin koiralla ei ole tarvetta etsiä häntä katsomosta.
Ensin oli vuorossa kakkoset, Pomo jaksoi hienosti kaikki kolme starttia. Joka radalta tuli 5 ja ekalta jopa 3.sija. Virheet olivat pieniä. Ekalla radalla annoin epäselviä signaaleja ja Pomo meni ohi kepeistä, toisella radalla se ilmeisesti jätti keinun alastulon tekemättä (videolta ei näy ja tuomari ei kysyttäessä muistanut mistä 5 tuli) kolmannella (hypäri) ahnehdin ja jätin koiran selkäni taa ja se tuli ohi renkaasta. Mutta kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, Pomon keskittymiskyvyttömyys on nyt taaksejäänyttä elämää, ja hienosti Herra jaksoi kaikki kolme rataa mennä. Pomo on selvästi tietoinen siitä, että se täytti 2 vuotta, eikä ole pentu enää :D Tässä Pomon hypäri-rata
Iltapäivällä kisasivat sitten ykköset, ohjelmassa oli kaksi agility-rataa. Rafiki ei ollut moksiskaan monen tunnin autossa odottelusta, pursusi toki intoa, mutta keskittyi hienosti kun tein sen kanssa hiukan tottista ennen omaa vuoroa. Haukku irtosi aika herkästi, ja annoinkin sen sitten muutaman kerran räykyttää oikein kunnolla. (Rafikin päälaji on PK-haku ja sitä nostetaan treeneissä haukulla) Herätän varmasti hilpeyttä agilityporukassa, kun pyydän koiraani haukkumaan minua, kehun sitä siitä ja sitten kun pyydän sen sivulle se hiljenee ja radalla se on aivan hiljaa :D Anne Savioja oli tehnyt kivan radan, muutama tarkka paikka (ettei koira lipsahda väärälle esteelle) mutta muuten suht suoraviivaista menoa. Kepeille joutui vähän jarruttamaan, kun koira syöksyi putkesta kohtalaisen kovaa vauhtia, mutta hienosti sekin sujui. Rafiki teki siis ekalta radalta 0-tuloksen. Tämä on sen ensimmäinen LUVA-0. Yhteisiä startteja meillä takana 4 ennen tätä ja treeniä muutama kuukausi, kerta viikossa periaatteella. Toisella radalla Rälsä tiputti heti ensimmäisen riman, ja tämän jälkeen lähdin etenemään "koita pysyä perässä" periaatteella, Rata sujui ihan kivasti, toisen riman koira radalta vielä mukaansa nappasi, mutta hyvin lähti ohjauksiin, irtosi putkille ja teki hyvät kepit. Tässä vielä se 0-rata.
maanantai 14. marraskuuta 2011
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Pomon hypärinolla
Tässä video lokakuun alun Noormarkun kisoista. Tämä oli siis toinen hypäri-nollamme, eli se ei ollut LUVAn arvoinen, mutta nolla siitä huolimatta :)
lauantai 5. marraskuuta 2011
Pomo kakkosiin!!!!!
Ihan mieletön viikko ollut. Hyviä tuloksia ja treenejä takana ja kaiken kruunasi Pomon nolla-voitto tänään Vöyrillä! Lähdimme aamulla 5 jälkeen ajamaan kohti Pohjanmaata sumuisessa syyskelissä. Saavuimme perille aamun valjetessa ja mukana oli siis Pomon lisäksi myös lainakoirani Rafiki, sekä ystäväni Susannan Ansa-koiransa kansa.
Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Rafikin ensimmäinen rata meni ihan plörinäksi, se ei suorittanut esteitä kun tein ohjaukset "liian aikaisin" ja kielteli siellä täällä, oli jotenkin ihan hassun tuntuinen koko radan ajan. Kepit menivät tälläkertaa kuitenkin hienosti, hyvin näkyi parin viikon treeni :D Pomo pääsi radalle vasta ihan luokan lopuksi. Omaa vuoroa odotellessa se ulvoi ja oli muutenkin ihan hassu. Mietin jo että mikä sille tuli, palataanko nyt taas siihen samaan keskittymiskyvyttömyyteen mitä keväälä oli, mutta ei. Kun marssimme lähtöpaikalle, herra keskittyi aivan täydellisesti. Se istui ja tuijotti minua "Anna vaan lupa, niin täysiä mennään", se sanoi. Rata oli kiva, sopivan kääntävä muttei liian jyrkkiä kurveja :D kokoajan oli ohjaus päällä, ei tullut sellaisia tyhmiä suoria kohtia jossa ohjaus leviää (tai siis Pomo katoaa) vaan kokoajan sai kertoa seuraavasta tehtävästä. Pomo eteni hienosti (etenemä tuloksista kurkattuna oli 4,00 m/s) ja kuunteli ja seurasi joka ohjauksen. Homma sujui kuin rasvattu ja koko yleisö hurrasi maalissa, tämä oli luokan ainoa 0-tulos :) ja se oikeutti meidät siis voittoon ja SERTiin ykkösluokasta. Tuomarikin palkintojenjaossa kiitteli hienoa rataa.
Rafikin B-rata sujui hienosti. Leikkisästi olin kaverille sanonut että otan toiselta radalta Rääsyn kanssa voiton, ja hilkulla se olikin. Kaikki sujui kuin rasvattu (tai ainakin melkein) koira liikkui hyvin, minä luotin siihen ja ohjaus pysyi hyvin kasassa. Sitten, kolme estettä ennen maalia päästi päähäni ajatuksen että "ei hitto, tulee nolla", ja silloin kosahti. Toisiksi viimeinen este ja rima putosi. Suusta pääsi aikasmoinen parahdus, mutta niin meinasi päästä tuomariltakin (niin hän palkintojen jaossa sanoi) tuloksena siis 5 ja aivan ylivoimainen aika -11,jotain ja 3.sija.
Sitten kuluteltiin aikaa ja odoteltiin Pomon B-rataa, ensimmäistä starttia kakkosluokassa. Päivä oli pitkä, ja mietin jo rataantutustumisen jälkeen että jaksaako koira enää. Mutta vaikka se vähän nuutuneelta ensin vaikutti, heräsi se henkiin hetimiten kun vähän pallon kanssa sitä virittelin. Lähtömerkkiäkin jouduttiin odottamaan aika pitkään kun ajanottolaitteissa oli jotain häikkää, mutta viimein pilli soi ja saimme luvan rynnätä radalle. Rata oli profiililtaan ihan kiva, alussa aika paljon kääntöä ja sitten lopussa koko maneesin mittainen "suora". Alku lähti kivasti, sitten myöhästyin yhdessä valssissa, Pomo valui selkäni taa eikä löytänyt tietään keinulle, siitä tuli sitten kielto. Loppu rata sujui kivasti. Oikein hyvä mieli jäi ekasta startista, lähellä oli 0-heti ekalla kerralla :)
Ensiviikonloppuna jatketaan Liedossa :)
Pomon voitto-rata
Ohjelmassa oli kaksi agilityrataa. Rafikin ensimmäinen rata meni ihan plörinäksi, se ei suorittanut esteitä kun tein ohjaukset "liian aikaisin" ja kielteli siellä täällä, oli jotenkin ihan hassun tuntuinen koko radan ajan. Kepit menivät tälläkertaa kuitenkin hienosti, hyvin näkyi parin viikon treeni :D Pomo pääsi radalle vasta ihan luokan lopuksi. Omaa vuoroa odotellessa se ulvoi ja oli muutenkin ihan hassu. Mietin jo että mikä sille tuli, palataanko nyt taas siihen samaan keskittymiskyvyttömyyteen mitä keväälä oli, mutta ei. Kun marssimme lähtöpaikalle, herra keskittyi aivan täydellisesti. Se istui ja tuijotti minua "Anna vaan lupa, niin täysiä mennään", se sanoi. Rata oli kiva, sopivan kääntävä muttei liian jyrkkiä kurveja :D kokoajan oli ohjaus päällä, ei tullut sellaisia tyhmiä suoria kohtia jossa ohjaus leviää (tai siis Pomo katoaa) vaan kokoajan sai kertoa seuraavasta tehtävästä. Pomo eteni hienosti (etenemä tuloksista kurkattuna oli 4,00 m/s) ja kuunteli ja seurasi joka ohjauksen. Homma sujui kuin rasvattu ja koko yleisö hurrasi maalissa, tämä oli luokan ainoa 0-tulos :) ja se oikeutti meidät siis voittoon ja SERTiin ykkösluokasta. Tuomarikin palkintojenjaossa kiitteli hienoa rataa.
Rafikin B-rata sujui hienosti. Leikkisästi olin kaverille sanonut että otan toiselta radalta Rääsyn kanssa voiton, ja hilkulla se olikin. Kaikki sujui kuin rasvattu (tai ainakin melkein) koira liikkui hyvin, minä luotin siihen ja ohjaus pysyi hyvin kasassa. Sitten, kolme estettä ennen maalia päästi päähäni ajatuksen että "ei hitto, tulee nolla", ja silloin kosahti. Toisiksi viimeinen este ja rima putosi. Suusta pääsi aikasmoinen parahdus, mutta niin meinasi päästä tuomariltakin (niin hän palkintojen jaossa sanoi) tuloksena siis 5 ja aivan ylivoimainen aika -11,jotain ja 3.sija.
Sitten kuluteltiin aikaa ja odoteltiin Pomon B-rataa, ensimmäistä starttia kakkosluokassa. Päivä oli pitkä, ja mietin jo rataantutustumisen jälkeen että jaksaako koira enää. Mutta vaikka se vähän nuutuneelta ensin vaikutti, heräsi se henkiin hetimiten kun vähän pallon kanssa sitä virittelin. Lähtömerkkiäkin jouduttiin odottamaan aika pitkään kun ajanottolaitteissa oli jotain häikkää, mutta viimein pilli soi ja saimme luvan rynnätä radalle. Rata oli profiililtaan ihan kiva, alussa aika paljon kääntöä ja sitten lopussa koko maneesin mittainen "suora". Alku lähti kivasti, sitten myöhästyin yhdessä valssissa, Pomo valui selkäni taa eikä löytänyt tietään keinulle, siitä tuli sitten kielto. Loppu rata sujui kivasti. Oikein hyvä mieli jäi ekasta startista, lähellä oli 0-heti ekalla kerralla :)
Ensiviikonloppuna jatketaan Liedossa :)
Pomon voitto-rata
Rafikin B-rata
ja vielä Pomon kakkosten startti
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Äksylle 1-tulos Avoimesta luokasta
JEEEEEE!!!!!!!!
Osallistuin Äksyn kanssa tänään toko-kokeeseen Porissa. Avointa luokkaahan me on käyty kokeilemassa jo useemman kerran ja milloin on homma kaatunut paikkamakuuseen, milloin on nollattu kaukot tai jäävät tai jotain muuta. Mutta tänään neiti oli liekeissä. Nappasin naamaani aamulla Vahvaa AntiStressiä (luontaistuote) ja pysyin rentona koko kokeen ajan (kiitos vaan Minna vinkistä). Ja kun minä en jännittänyt ei koirakaan paineistunut ja meillä oli hauskaa läpi koko kokeen. Paikkamakuussa kuului taas pientä vinkumista, en tiedä millä senkin saisi pois, toisinaan treeneissä on ihan hipihiljaa, ja toisilla kerroilla huutaminen on korviasärkevää. Ja koira on kokoajan täysin tyynen ja rauhallisen näköinen, se ei haistele, korjaile asentoaan tai vilkuile ympärilleen tms. vaan makaa nätisti, mutta ne äänitehosteet :/ Ehkä ikä tuo siihen apua, ehkä ei.
Yksilösuorituksissa Äksy lunasti sitten sille asetetut odotukset. Seuruu oli ihan perustekemistä, perusasennot tehtiin nopsaan ja suoraan, juoksussakaan ei pompittu ja muutenkin mentiin oikein kivasti. Ongelmia tuotti vain yksi maahan lyöty keltainen lätkä jota piti käydä katsomassa. Liikkeestä maahanmeno oli siisti, hiukan nopeammin saisi mennä maahan. Luoksetulossa nukahdin itse ja annoin pysäytyskäskyn ehkä hieman turhan myöhään mutta hyvin pysähtyi. Liikkeestä seisominen sujui oikein hienosti, ei ennalta pelättyä arvontaa vaan selkeä varma seisahtuminen. Noudossa kevitti perää luovutuksessa (tätä on hierottu ja hierottu ja Äksy ei vaan kertakaikkiaan tykkää kun kumarrun sen ylle ottamaan kapulaa siltä. Kaikkea on koitettu ja teen tämän liikkeen tieten erityisellä keskittymisellä ja keplottelen kapulaan sivukautta, etten vaan kumartuisi koiran päälle) Kaukot ja hyppy taattua terrierilaatua.
tässä viel pisteet tuomarina toimi siis Ilkka Sten
Paikalla makaaminen 7
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Noutaminen 8,5
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
yhteensä siis 176 pistettä 1-tulos ja 3.sija (ykköstuloksia tehtailtiin muistaakseni jopa 7kpl)
Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että nyt kun en jännittämiselläni pilannut suoritusta niin meillä oli kehässä mielettömän hauskaa, koira teki perusasennot heti pyynnöstä ja aina suoraan ja tiiviisti. Nyt tekee kovasti mieli tokoilla heti lisää ja koittaa saada Äksylle se TK2 :)
tiistai 25. lokakuuta 2011
Jalasjärvellä
Käytiin koirien kanssa Monnan ja Remun vieraana syyslomalla. Vietimme Jalasjärvellä pari yötä ja nautimme maalaiselämästä :) Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään ja minä pääsin hevosen selkään monen vuoden tauon jälkeen, ja minut ja Monnan tuntien esteitä piti tietysti hypätä heti, eikä 15. päivä :D
Kiipesin Monnan vanhan KV-kenttäratsun Rasantin selkään ja Vakkeri olikin oikea herrasmies. Heti verkasta lähtien meillä oli hyvä meno ja homma sujui kuin itsestään. Puomit ja ristikot ei tuntuneet missään ja pystyä nostettiin 80cm asti. Sen jälkeen oltiin molemmat Vaarin kanssa niin märkiä ja poikki, että jätettiin korkeammat esteet odottamaan toista kertaa. Kauhea kuume jäi, miksei vuorokaudessa voi olla enempää tunteja ja lompakossa enempää rahaa, että vois harrastaa tätäkin ihanaa lajia. Onneksi Monna lupasi, että saan mennä Rassea kiusaamaan toistekkin <3
täss vielä video meidän treenistä :) Hevosen selässä oon ollut viimeksi siis vajaa 2v sitten, ja hyppäämisestä on aikaa vierähtänyt jo lähes 4 vuotta. Ja siis alualkaenkin olen täti-ratsastaja, että mitään vuosien ratsastuskokemusta ei ole. Ravihevosten kanssa sitten sitäkin enemmän :)
Kiipesin Monnan vanhan KV-kenttäratsun Rasantin selkään ja Vakkeri olikin oikea herrasmies. Heti verkasta lähtien meillä oli hyvä meno ja homma sujui kuin itsestään. Puomit ja ristikot ei tuntuneet missään ja pystyä nostettiin 80cm asti. Sen jälkeen oltiin molemmat Vaarin kanssa niin märkiä ja poikki, että jätettiin korkeammat esteet odottamaan toista kertaa. Kauhea kuume jäi, miksei vuorokaudessa voi olla enempää tunteja ja lompakossa enempää rahaa, että vois harrastaa tätäkin ihanaa lajia. Onneksi Monna lupasi, että saan mennä Rassea kiusaamaan toistekkin <3
täss vielä video meidän treenistä :) Hevosen selässä oon ollut viimeksi siis vajaa 2v sitten, ja hyppäämisestä on aikaa vierähtänyt jo lähes 4 vuotta. Ja siis alualkaenkin olen täti-ratsastaja, että mitään vuosien ratsastuskokemusta ei ole. Ravihevosten kanssa sitten sitäkin enemmän :)
maanantai 17. lokakuuta 2011
Oreniuksen valmennus
Oreniuksen Juha oli Wecalla kouluttamassa agilityä viikonloppuna. Koulutus oli siis kaksi päiväinen ja osallistuin molempina päivinä.
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.
Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.
Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.
Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.
Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D
maanantai 3. lokakuuta 2011
Treeniviikonloppu
Perjantaina oltiin Äksyn kanssa taas Liedossa Jänesniemen Elinan valmennuksessa. Treeni meni hyvin ja mieli oli tunnin jälkeen erinomainen. Rata oli kiva, ja päästiin tekemään meille vaikeita juttuja (välistävetoja ja serpentiiniä). Taas tuli todettua se, että pyöritykset toimivat pikkunaiselle parhaiten, eli niitä tulee käyttää radalla aina kuin mahdollista, niillä Äksy kääntyy ja etenee parhaiten. Välistävedoissa pitää muistaa laittaa ohjaava/välistävetävä käsi alas ja käyttää vielä koiran nimeä suullisena käskynä. Serpentiinissä takanakuljetus ei ole ongelma, vaan esteitten edessäkuljetus, siinä pitää muistaa jättää kunnolla tilaa itsen ja esteen väliin että koira ei lähde tarjoamaan takaa kiertoa. Kontaktit Äksy teki superhienosti. Kesti upeasti perjättöä ja valmistelevia ohajuksia, Jeeee!
Lauantai aamulla marssittiin Pomon kanssa esineruutuun heti aamutuimiin. Ruudussa oli 5 esinettä ja Herra toi sieltä hienosti 3 kpl suoraan käpälään (lippiksen, hanskan ja muovisen pesupallon) Toisen esineen etsiminen kesti hiukan kauemmin, kolmas nousi sitten taas tosi nopeesti. Illlalla kävin rakentamassa kehää sunnuntain toko-koetta varten ja otin Pomon kanssa sitten lopuksi hallissa muutaman sivulle tulon kiertäen ja siitä seuraamaan. Iloisesti ja keskittyneesti se sujuikin, eikä Pomoa häirinnyt muut hallissa olevat koirat eikä ihmiset.
Sunnuntai aamuna liikkuroin elämäni ensimmäisessä toko-kokeessa. Luokka oli erikoisvoittajaluokka, kisaajia 7 ja tuomarina Ilkka Sten. Kehä vietiin läpi kahdessa osassa ja Heidi toimi ystävällisesti tötteröitten siirtelijänä. Kokeen jälkeen sain kiitosta sekä tuomarilta että kilpailijoilta selkeästä, ystävällisestä ja ripeästä (silti kiireettömästä) ohjauksesta. Hyvilä mielin voin mennä seuraavaan kokeeseen :)
Puoliltapäivin oli PAHAn epikset AgilitynLumoa-hallilla. Starttasin Äksyn kanssa mölli- sekä kilpailevien radan ja Pomon kanssa kilpailevien radan. Tarkoituksena oli siis tehdä puhtaasti kontakti-treeniä. Hallilla sitten selvisi, että siellä on käytössä mattopäällysteiset kontatiesteet, jollaisia koirani eivät ole ikinä suorittaneet. Molemmat reagoivat niihin aika järkyttyneesti ja likuivat pahasti (varsinkin A:lla). Tästä syystä Äksyn eka puomi meni plörinäksi. Toisella radalla se sitten jo kykeni suorittamaan kontaktit oikein, kun hiljensin itse liikettä ja pyysin sitä tulemaan varovasti. Samoin tein Pomon kanssa joka silmät pyöreinä liukui alas A:n harjalta, mutta hienosti jäi kontaktille odottamaan poistumistani paikalta :)
Sunnuntai-iltapäivällä oli sitten vielä ekat PowerDog-treenit. Pomo raukan pää meni ihan sekaisin, kun se katseli autosta sikaa jahtaavia koiria. Pellolla se ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja voimakelkan vedosta ei tahtonut tulla mitään. Lopulta se suoritettiin niin että Heidi juoksi Pomon kanssa pellolla minun kutsuessa sitä edessä. MPP meni sitten odotettua paremmin. Hiukan jouduttiin ensin keskustelmeen siitä mistä kohtaa tyynyä otetaan kiinni, mutta kun oikea purukohta löytyi homma toimi vallankin mainiosti. Pomo tarjoili välillä tapporavistuksia mutta veti myös hienosti taakseppäin, tulokseksi tuli 78kg, joka oli ihan kelpo tulos ensikertalaiselle. Sikajahdissa, herra oli taas elementissään, kuten arvata saattaa. Pomo nappasi sian kiinni alta aikayksikön ja kävi tällä kertaa kiinni oikeaoppisesti säkin takapäähän. Nähtäväksi jää, kestääkö sen nuppi tätä touhua, toivotaan. Hauskaa meillä ainakin oli, ja koira antoi kaikkensa, vielä aamullakin se tavoistaan poiketen piti käydä nostamassa ylös sängystä aamu pissille.
Lauantai aamulla marssittiin Pomon kanssa esineruutuun heti aamutuimiin. Ruudussa oli 5 esinettä ja Herra toi sieltä hienosti 3 kpl suoraan käpälään (lippiksen, hanskan ja muovisen pesupallon) Toisen esineen etsiminen kesti hiukan kauemmin, kolmas nousi sitten taas tosi nopeesti. Illlalla kävin rakentamassa kehää sunnuntain toko-koetta varten ja otin Pomon kanssa sitten lopuksi hallissa muutaman sivulle tulon kiertäen ja siitä seuraamaan. Iloisesti ja keskittyneesti se sujuikin, eikä Pomoa häirinnyt muut hallissa olevat koirat eikä ihmiset.
Sunnuntai aamuna liikkuroin elämäni ensimmäisessä toko-kokeessa. Luokka oli erikoisvoittajaluokka, kisaajia 7 ja tuomarina Ilkka Sten. Kehä vietiin läpi kahdessa osassa ja Heidi toimi ystävällisesti tötteröitten siirtelijänä. Kokeen jälkeen sain kiitosta sekä tuomarilta että kilpailijoilta selkeästä, ystävällisestä ja ripeästä (silti kiireettömästä) ohjauksesta. Hyvilä mielin voin mennä seuraavaan kokeeseen :)
Puoliltapäivin oli PAHAn epikset AgilitynLumoa-hallilla. Starttasin Äksyn kanssa mölli- sekä kilpailevien radan ja Pomon kanssa kilpailevien radan. Tarkoituksena oli siis tehdä puhtaasti kontakti-treeniä. Hallilla sitten selvisi, että siellä on käytössä mattopäällysteiset kontatiesteet, jollaisia koirani eivät ole ikinä suorittaneet. Molemmat reagoivat niihin aika järkyttyneesti ja likuivat pahasti (varsinkin A:lla). Tästä syystä Äksyn eka puomi meni plörinäksi. Toisella radalla se sitten jo kykeni suorittamaan kontaktit oikein, kun hiljensin itse liikettä ja pyysin sitä tulemaan varovasti. Samoin tein Pomon kanssa joka silmät pyöreinä liukui alas A:n harjalta, mutta hienosti jäi kontaktille odottamaan poistumistani paikalta :)
Sunnuntai-iltapäivällä oli sitten vielä ekat PowerDog-treenit. Pomo raukan pää meni ihan sekaisin, kun se katseli autosta sikaa jahtaavia koiria. Pellolla se ei pystynyt keskittymään mihinkään, ja voimakelkan vedosta ei tahtonut tulla mitään. Lopulta se suoritettiin niin että Heidi juoksi Pomon kanssa pellolla minun kutsuessa sitä edessä. MPP meni sitten odotettua paremmin. Hiukan jouduttiin ensin keskustelmeen siitä mistä kohtaa tyynyä otetaan kiinni, mutta kun oikea purukohta löytyi homma toimi vallankin mainiosti. Pomo tarjoili välillä tapporavistuksia mutta veti myös hienosti taakseppäin, tulokseksi tuli 78kg, joka oli ihan kelpo tulos ensikertalaiselle. Sikajahdissa, herra oli taas elementissään, kuten arvata saattaa. Pomo nappasi sian kiinni alta aikayksikön ja kävi tällä kertaa kiinni oikeaoppisesti säkin takapäähän. Nähtäväksi jää, kestääkö sen nuppi tätä touhua, toivotaan. Hauskaa meillä ainakin oli, ja koira antoi kaikkensa, vielä aamullakin se tavoistaan poiketen piti käydä nostamassa ylös sängystä aamu pissille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)