Siitä on tänään vuosi kun noudettiin Peli kotiin. Toisaalta tuntuu että justhan se vasta oli pieni rääpäle, ja toisaalta tuntuu että tää on ollut piiiiiitkä vuosi. Vuoteen on mahtunut paljon menoa ja meininkiä, edistymistä, hermojen raastamista ja valtavaa onnistumisen iloa. Mielessäni asetin Pelille paljon erilaisia tavoitteita sen saapuessa perheeseen. Tänäpäivänä kaikki näyttää edelleen siltä että mikään ei estä meitä saavuttamasta kaikkia niitä tavoitteita.
Agilityssä kisaikä täyttyy syyskuussa ja ekat kisat on jo kalenteriin merkattu. Keppien treenaus on aloitettu (päivityksiä tämä tiimoilta seuraa lähitulevaisuudessa kun saan videoita). Muuten homma on hyvällä mallilla. Muutamat epikset olen kesälle suunnitellut, muuten mennään treenien merkeissä ja haetaan suoritusvarmuutta ratoihin...ts. mulle kykyä pysyä matkassa enemmän kuin parin esteen ajan :D Agilityn lyhyen tähtäimen tavoite on siis startata kisaniän täyttyessä, tehdä hyviä ratoja, ehkä jokunen nollakin ennen vuoden vaihdetta. Samana viikonloppuna kun kisaikä täyttyy on myös tuomarikolleegio johon tähtään itse. Jos läpäisen kolleegion on loppukeväästä-kesällä 2014 luvassa mahdollisesti myös tuomarointeja, talven aion siis keskittyä tyystin Pelin kanssa kisaamiseen, kesällä sitten pitää kalenteria sovitella niin että molemmille on aikaa.
Hakua on päästy nyt tekemään pari treeniä. Motivaatio on kohdillaan, metsään mennään niinkuin viimeistä päivää, pistot ovat olleet suoria, mutta nyt muutamassa treenissä on vauhti ollut niin hurjaa että haistelu on unohtunut. Muutaman rauhoittumisen jälkeen, uudelleen läheetämisen kautta äijät on kuitenkin löytyneet, parasta on se, että uudelleen lähettäminen ei paineista koiraa tippaakaan, päinvastoin, entistä tarmokkaammin neiti lähtee, "tällä kertaa se löytyy aivan varmasti"-asenteella. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa esitellä rullaa, ruotsalaiseen olen päätynyt. Maalimies käytös on korrektia, niin umpparissa kuin avopiilollakin, Peli käy maahan ja odottaa kiltisti palkkansa, syö ahneesti ja tulee kutsusta luo, nyt kun on pari kertaa tehty niin että maalimies on ottanut liinaan kiinni, taluttanut koiraa eteenpäin alueella ja mä olen kutsunut sen keskilinjalta ja palkannut. Enää ei tarvi jäädä metsään kirmaamaan :)
Tottis on jäänyt hävyttömän vähälle. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä taajempaan treeniä. Ulkokentät ja piha kun kuivuvat niin on lyhyempi matka treenaamaan, ehtii käydä vaikka missä välissä. Seuruuta pitää työstää jotta siihen saa kestoa, nouto pitää myös ottaa työn alle tosissaan.
Tänään tultiin mökille lautatalkoisiin ja käytiin metsässä lenkillä, koko lauma nautti keväästä täysin sydämin <3
Aika hiljaista on ollut elämän, ihan niinkuin blogikin :)
Peli aloitti vihdoin ensimmäisen juoksunsa ja se on johtanut hiljaiseloon treenirintamalla. Vähän on ulkona tottista otettu, yksissä aksavalmeissa käyty ja hakumetsään päästy lopulta talven tauon jälkeen.
Hienointa on se, että Peli on juoksusta huolimatta ollut oikeastaan oma itsensä. Vähän se arjessa pöhisee enemmän ja on varautunut ihmisiä kohtaan, mitä ei siis normaalisti ole ollut, mutta treeneissä neiti on ollut ihan samanlainen kuin ennenkin.
Päästiin ÄSKK:n järkkäämään Jänesniemen Elinan valmennuspäivään mukaan juoksuista huolimatta. Ennen omaa vuoroa vetäisin Pelille pöksyt jalkaan (joita ei ollut siis ikinä ennen jalassa ollut) eikä neiti ollut niistä moksiskaan. Meno oli ihan samanlaista kuin ennenkin, ellei jopa parempaa. Pieni tauko oli ehkä tehnyt meille hyvää :D Vauhti hurjaa ja käännökset upeita, saatiin jopa kehuja upeista takaakiertovalsseista jotka Peli teki siis kerrassaan upeasti. Peli tuli ohjauksiin hyvin ja toimi oikein kivasti rytmityksillä. Päällejuoksu, se meidän ikuinen ongelma, saatiin kotiläksyksi. Kovassa vauhdissa, jos olen hiukankin myöhässä niin Peli juoksee vaan ohi eikä suorita hyppyä minua kohti. Sitten ilmeni toinen "ongelma", radalla oli puomi jonka jälkeen oli putki, tällaista treeniä kun on kotona tehty niin Peli on välillä juossut läpi kontaktin pysähtymättä mistä syystä nyt toistin KIIPEE-käskyn puomin tasaisella osalla. Peli hidasti ja jäi seisomaan kontaktille, kokonaan, niin etteivät etutassut tulleet maahan. Hetken odotin mutta muutosta ei tapahtunut. Sitten Elina ohjeisti että Pelin tyyppisen koiran kanssa ei ruveta "anelemaan" että tule nyt alas asti, vaan tylysti kävellään koiran luo, nostetaan se pois puomilta, ja otetaan uudestaan. Lisäksi jätin sen kontrollifriikin KIIPEE-toiston pois. Puomi jouduttiin tekemään kaksi kertaa (yksi tuon ensimmäisen lisäksi), jonka jälkeen neiti tuli sitten vauhdilla hienosti alas asti. Siitä palkka, häiriöt ja vapautus. Pitää muistaa tämä. Tää oli taas sellanen yksi Pelin "testi"-että jos voinkin tehdä niinkuin itse haluan. Vähän sama juttu kun se odottamin lähdössä :) Siihen saatiin nyt hyvä idea jota pitää ehdottomasti testata.
Viime viikonloppuna maalasin myös harjanvarret jotka ostin teettämiini 2x2-keppien jalkoihin, päästään lopulta aloittamaan niitten keppien treenaus :)
Tottistreenejä on tehty muutamia ulkosalla. Häiriöttömissä oloissa toimii hienosti. Viime viikolla käytiin Jonnan ja Primon ja Edin kanssa kirjurissa treenaamassa. Siellä oli sauvakävelijöitä, Poliisi treenaamassa jälkeä malikka-pennun kanssa, frisbee-golffaajia jne. Hetkittäin oli vähän hankala keskittyä mutta saatiin me kaikki jutut onnistumaan. Maahanmeno tehtiin jo hienosti seuraamisesta. Seisomisessa jäi edelleen epäröimään ja piti vähän auttaa, istumisen tein peruuttamisesta. Lopuksi tehtiin patukalla käteen asti tuomista ja toimi tosi hinosti kun olin kyykyssä maassa ja käsi ojennettuna. Toi joka kerta. Ehkä tää tästä :D
Nouto:
ensin muutama pitotreeni, sen jälkeen koira sivulle, heitto, ja NOUDA-käskyllä koira kapulalle, vapautus leluun muutamaa metriä ennen luovutusta. Lopuksi leikkiä kapulalla ja siinä lomassa nouda-käskyllä auttaen eteen istumaan, irrotus ja käskystä takaisin kiinni kapulaan ja leikkiin.
Seuruu:
ensin hetsaus ja siitä suoraan seuraamaan vauhdista ja palkka. Sitten hetsausta, SIVU, patoaminen ja palkka. Hetsausta, SIVU, SEURAA, muutamia askeleita ja palkka. Kaikki sujui upeesti, ei merkkiäkään laamailusta, upeaa tekemistä.
Jäävät:
upporikasta ja rutiköyhää, niinku mulla on tapana, ekaa kertaa suoraan seuruusta, MAAHAN, meni??!! iso palkka. Koira uudelleen seuraamaan, TOP, jäi epäröimään ja hiipimään, uusi käsky, pysähtyi kehu ja palkka. Lopuksi vielä istuminen peruuttamisesta :)
"Ruudusta seuraamaan":
lopuksi jätin vielä koiran makaamaan ja kävelin sen ympärillä ja kutsuin seuraamaan etäältä, annoin pienen käsiavun (jota se ei olis tainnu kyllä tarvita) ja tuli tosi kivalla ilmeellä hyvälle paikalle.
Tiivistettynä, älyttömän hyvä treeni, koira innoissaan ja kivassa innokkaassa ja iloisessa mielentilassa läpi koko treenin.
sitten tehtiin Agilityä
Tehtiin ratatreeniä, joitakin toistoja tarkoituksella A:esteellä, se kun on lisätty radalle vasta hiljan, palkkasin kun suoritti hienosti vauhdilla loppuun ja jäi kontaktille vaikka eteniin itse putkea kohti ja tein jopa persjättöä ja pakkovalssia putkeen. Lisäksi tehtiin putken suun ohituksia muutenkin radalla, sujui upeasti eri ohjauksilla. Toisilla pidemmällä ja toisilla lyhyemmillä kaarroksilla, kuitenkin niin ettei Peli mennyt putkeen kertaakaan jollei sitä sinne ohjattu!!
Peli pääsi eilen lauantaina ekoihin epiksiinsä, kun ÄSKK järjesti kisat Sastamalassa. Ohjelmassa oli putki- ja mölli-luokat. Putkiluokassa vauhti oli päätähuimaava ja rata hyllyttyi putken vääränpäähän, radalla tuli myös yksi esteen ohitus. Hiukkaskiihdyttiminä toimineet putket saivat neidin sellaiseen kiitoon että joutui pistämään töppöstä toisen eteen oikeen tosissaan :D Olen silti superylpeä pennusta, joka odotti hienosti lähtölupaa vaikka häiriötä oli yllinkyllin ja keskittyi olennaiseen upeasti.
Mölli-radalle mentiin ihan kontaktitreeni-mielessä. A:ta vähän varmistelin kun se on lisätty radalle vasta pari viikkoa sitten ja välillä vauhti on ollut niin kova että sielä on lennetty harjalta suoraan alastulokontaktille. Hienosti kaikki kontaktit sujui ja homma muutenkin, tällä suorituksella saavutimme voiton mölli-luokassa. Kokonaisuudessaan kisoista jäi todella hyvä mieli ja positiivisin ajatuksin suuntaamme kevääseen, keppitreeneihin ja uusiin epiksiin :)
Olen rakastunut, mieletön tunne eikö? Toisten kanssa se tapahtuu ensi silmäyksellä, toisten kanssa se vie pidemmän aikaa, mutta lopputulos on tärkein, niinhän ne sanoo.
Pelin odotus alkoi jo kauan sitten. Minulla oli kaksi aivan ihanaa koiraa, Äksy, se ensimmäinen ja Pomo, elämäni mies. Nautin silloin, ja edelleen, suuresti näiden koirien seurasta ja niiden kanssa treenaamisesta. Rakastuin näihin kahteen ensi silmäyksellä. Niiden kanssa elämä on ollut suht helppoa ja erittäin antoisaa. Kaipasin kuitenkin elämääni jotain enemmän. Halusin haastaa itseni kouluttajana ja koiranohjaajana. Halusin, että kerrankin onnistuminen tai saavutukset eivät olisi kiinni koiran kapasiteetista vaan minusta. Että pääsisin testaamaan omia rajojani. Äksy on ollut aivan täydellinen ensimmäinen koira, se on antanut anteeksi kaikki koulutusmokat ja siitä huolimatta se toimii tänä päivänä erinomaisesti lajissa kuin lajissa ja varsinkin rakastamassani agilityssä. Kuitenkin sen saavutukset tulevat jäämään ihan pelkästään rotuominaisuuksien vuoksi tietylle tasolle. Samoin Pomo, koira joka on pelkkää sydäntä. Aina innokas kaikkeen tekemiseen, uuteen ja vanhaan. Tekee aina parhaansa, on opettanut minulle valtavasti harrastukoirista ja uskon etten koskaan saa toista samanlaista, enkä tarvikkaan. Ikävä kyllä Pomon kapasiteetti on myös rajallinen, eikä vähiten sen tähden että tällä hetkellä sen selkä ei kestä oikeastaan muuta kuin lenkkeilyä.
Pitkään mietin että minkä rotuinen tämä seuraava harrastuskoira tulisi olemaan. Mietin monenlaisia vaihtoehtoja, eikä bordercollie ollut todellakaan niistä ensimmäinen. Ajattelin että bc:t ovat minun käteeni liian pehmeitä, liian nöyriä ja liian varautuneita ihmisten suhteen. Siksi katselin oikeastaan alkuun vallan muita rotuja. Sitten pikkuhiljaa, saatuani ohjata ystävieni bortsuja, alkoi mieleeni hiipiä ajatus, josko sittenkin. Josko sittenkin olisi olemassa sellainen bordercollie joka sopisi minulle.
Pitkän harkinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että Jessicalta löytyisi minulle sopiva koira, Myytinläinen bordercollie. Piiitkän, lähes vuoden mittaisen odotuksen jälkeen, hain kotiin tomeran pakkauksen joka ensihetkestä alkaen alkoi raastaa hermojani. Se huusi, isotteli lauman muille koirille, teki mitä lystäsi, kulki pystypäin jokapaikkaan ja oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Se oli kiinnostuneempi muusta kuin minusta. Kesä meni leikkiessä. Kävimme erilaisilla paikoissa ja häiriöissä leikkimässä, etsimme tapaa jolla nauttia yhdessä olemisesta. Syksyn hinkkasimme samoja perusjuttuja, tuntui että emme etene mihinkään, kaikki tuntui jotenkin turhauttavalta. Mielessäni kävi jopa ajatus, että mihin olen ryhtynyt. Että tällaistako halusin?
Monien ihmisten avustuksella ja treenin kautta se sitten lopulta tapahtui. Homma alkoi toimia. Mennessämme uusiin (tai vanhoihinkin) paikkoihin, Peli katsoi ensimmäiseksi minuun ja kysyi "kivan näköinen paikka, mitä ME täällä tehdään?" Se ei enään keskittynyt kaikkeen muuhun vaan minuun. Se oli mieletön tunne. Siitä hetkestä alkaen kaikki jotenkin muuttui. Peli opetti minulle miten sen kanssa pitää asiat tehdä ja pisti minut töihin jotta voittaisin sen puolelleni.
Ja nyt, nyt minä olen rakastunut, korviani myöten. Nautin jokaisesta treenistä, Peli yllättää minut joka kerta, se soveltaa oppimaansa mielettömällä tavalla, tahtoo aina tehdä parhaansa, ja toimii hetkittäin kuin ajatus. Se on täynnä tulta ja tappuraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, se ei nöyristele ketään, tekee kaiken täysillä ja tehdessään se katsoo minuun.
Kotona elämä sujuu suht mukavasti, toki tytöt välillä häntiään nostelevat, mutta (kopkopkop) nykyään ne antavat toinen toisilleen tarvitsemansa tilan. Muiden koirien kanssa Peli tulee juttuun hyvin, se lenkkeilee sujuvasti kaiken ikäisten ja rotuisten koirien kanssa ja osaa leikkiä kaikkien kanssa erilaisia leikkejä. Se puhuu hyvin koiraa, on itsetietoinen, mutta osaa myös tarvittaessa alistua itseään vanhempien ja arvovaltaisempien edessä. Tottiksessa on menty valtavia harppauksia eteenpäin, kuukausien nakki-imutukset ovat vaihtuneet tekemiseen upealla asenteella ja juuri oikeassa mielentilassa. Se keskittyy hyvin ja kestää jo jopa hieman häiriötä.
Agilityssä se on puhjennut kukkaan. Päätin silloin joskus, että kun seuraavan agilitykoiran otan niin jos se ei muuta opi niin kontaktit se tekee just eikä melkein. Peli tekee, senkin, justiinsa. Ei haittaa erilaiset pinnat, eikä erinopeuksiset keinut, sinne alastulolle se napsahtaa. A tullaan lentämällä, puomi matalana kiitäen ja kenu upeasti pamahtaen. Putket toimivat ratojen hiukkaskiihdyttiminä ja rimat on nyt nostettu 50cm ja neiti loikkii niistä yli hienosti tiukoista ohjauksista huolimatta. Se käyttää kroppaansa ikäisekseen valtavan hienosti, kiihdyttää ja jarruttaa juuri siten kun tahdon, kääntyy, tulee lähelle ja irtoaa, lukee luonnostaan liikettä ja rytmiä... Toisinsanoen mieletön pakkaus :)
Kepit ovat seuraavana ohjelmassa, siitä varmaan tännekkin sitten postauksia tulee, kunhan maa sen verran sulaisi että saataisiin nuo autotallissa odottavat 2x2-kepit tulille.
Tässä vielä video hiihtoloman kolmesta valmennuksesta joista suuri kiitos Kelpokoiran mahtaville koutseille <3
ja lopuksi vielä video Rafikin nollaradasta viime viikonlopulta, tässä se koira jonka tähden päädyin ottamaan bordercollien :)
Pelin kymmenes kuukausi on sujunut kuten edellisetkin, treenaten. Tätä nykyä sen kanssa on ilo treenata. Meillä on löytynyt yhteinen sävel, tai olen oppinut "käyttämään" tota koiraa, treenaamaan sitä niinkuin se haluaa treenata. Edelleen keskustelun alla treeneissä on tämän tästä se kuka määrää, ja siitä pitää jatkossakin olla tarkka. Varsinkin agilityssä aloitukset ovat se "ongelma". Peli haluaisi itse päättää koska lähtee, ja jos annan sen millinkin varastaa se ei tule enää muihinkaan ohjauksiin, vaan päättää sen jälkee lopunkin radan. Tästä pitää siis olla jatkossa entistä tarkempi. Ei varastamista, ei ikinä, ei missään tilanteessa.
Tottista on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuruu on siirretty lelupalkalle, kiitos Harrin joka sen lanseerasi pari viikkoa sitten kun olin itse agilityn ylituomarikussilla. Hienostihan tuo lelunkin kanssa seuraa, ei se sitä nakkia enää nokkaansa tarvi :D Eteentulot ovat vauhdikkaita, niinkuin kaikki muukin tekeminen. Ruudun pentu on oppinut jotenkin ihan vahingossa, jäävien erottelu alkaa olla kivalla mallilla, noutoa työstetään edelleen, siinä lähinnä tehdään vauhtinoutoja :)
Parina viime päivänä neiti on ollut normaalia tahmeampi, oliskohan ne juoksut nyt lopultakin tulossa. Eihän se siis edelleenkään hidas ole, ei todellakaan, mutta ei oma itsensä, Peli kun on aina ollut perusiloinen koira.
linkeissä pari videota, ensin tottista ja sitten aksaa :)
Viikonloppuna tehtiin agilitykisamatka ruotsiin. Matkaseurueeseen kuului ystäväni, hänen tyttärensä ja heidän kaksi saksanpaimenkoiraansa.Mminun, Äksyn ja Teemun lisäksi siis. Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Viking Linen iltalaivalla ja paluu saman firman paatilla su-ma välisenä yönä. Matkat sujuivat hyvin. Äksy matkusti hienosti, asiat tehtiin ennen laivaan menoa ja heti laivasta poistumisen jälkeen. Yöt se vietti vieressäni yläsängyssä kun "isot tytöt" nukkuivat alasängyissä :D
Kisapaikkana toimi Kistan messukeskus jossa oli isot lemmikkimessut joiden yhteydessä siis nämä agilitykisat. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli 2 starttia (yksi hyppy- ja yksi agilityrata molempina päivinä). Hotellin ulko-ovi oli messuhallin pääoven vieressä joten koirat saivat nauttia hotellihuoneitten rauhasta ja Äksykin käväisi hallissa vaan kisaamassa. Se kun ottaa hotellissa rennosti kuin kotonaan :) Puitteet Kistassa olivat muuten loistavat ja järjestelyt toimivat, mutta alusta oli aika kaamea. Rata-alustana toimi "näyttelymatto", joka oli superliukas. Äksy suti ekalla radalla aivan hulluna, seuraaville radoille se oppi alustastaan sen verran että pysyi pystyssä mutta vauhtiin tämä tietenkin vaikutti ja ajoissa ei ollut hurraamista. Molempina päivinä hypäreiltä tuli nollat, lauantaina ei ihan ehditty aikaan mutta sunnuntaina saatiin merkintä kisakirjaan :) Agilityradoissa oli pientä kökköämistä, ekalla radalla raskas keinu koitui kohtaloksi, toisella prässäsin kepeillä ja maton liukkaus johti virheeseen.
Hyvä mieli jäi, seura oli loistavaa ja mukavaa oli. Ehdottomasti pitää uusia tämä reissu, Äksyn kanssa on niin vaivaton matkustaa :)
matkanjohtaja johdattaa seurueensa laivaan
Tänään keskiviikkona Peli pääsi lampaille elämänsä toista kertaa. Peli oli taas elementissään. Hetken lampaita ihmeteltyään se ryhtyi töihin. Toisessa sessiossa teimme jo lauman takaa ajoa. lähetin sitä rauhallisesti kiertämään laumaa ja ohjasin sen paimensauvan avulla pysymään lauman takana. Upeasti neiti toimi, seuraavalla kerralla saamme alkaa harjoitella suuntia ja suoraan ajamista. Nyt pitäisi päästä mahdollisimman pian uudestaan.
Äksy juhlii tänään 5v synttäreitään perhepiirissä, juhlamatka tehtiin jo viikonloppuna, etukäteen ;)
