Siitä on tänään vuosi kun noudettiin Peli kotiin. Toisaalta tuntuu että justhan se vasta oli pieni rääpäle, ja toisaalta tuntuu että tää on ollut piiiiiitkä vuosi. Vuoteen on mahtunut paljon menoa ja meininkiä, edistymistä, hermojen raastamista ja valtavaa onnistumisen iloa. Mielessäni asetin Pelille paljon erilaisia tavoitteita sen saapuessa perheeseen. Tänäpäivänä kaikki näyttää edelleen siltä että mikään ei estä meitä saavuttamasta kaikkia niitä tavoitteita.
Agilityssä kisaikä täyttyy syyskuussa ja ekat kisat on jo kalenteriin merkattu. Keppien treenaus on aloitettu (päivityksiä tämä tiimoilta seuraa lähitulevaisuudessa kun saan videoita). Muuten homma on hyvällä mallilla. Muutamat epikset olen kesälle suunnitellut, muuten mennään treenien merkeissä ja haetaan suoritusvarmuutta ratoihin...ts. mulle kykyä pysyä matkassa enemmän kuin parin esteen ajan :D Agilityn lyhyen tähtäimen tavoite on siis startata kisaniän täyttyessä, tehdä hyviä ratoja, ehkä jokunen nollakin ennen vuoden vaihdetta. Samana viikonloppuna kun kisaikä täyttyy on myös tuomarikolleegio johon tähtään itse. Jos läpäisen kolleegion on loppukeväästä-kesällä 2014 luvassa mahdollisesti myös tuomarointeja, talven aion siis keskittyä tyystin Pelin kanssa kisaamiseen, kesällä sitten pitää kalenteria sovitella niin että molemmille on aikaa.
Hakua on päästy nyt tekemään pari treeniä. Motivaatio on kohdillaan, metsään mennään niinkuin viimeistä päivää, pistot ovat olleet suoria, mutta nyt muutamassa treenissä on vauhti ollut niin hurjaa että haistelu on unohtunut. Muutaman rauhoittumisen jälkeen, uudelleen läheetämisen kautta äijät on kuitenkin löytyneet, parasta on se, että uudelleen lähettäminen ei paineista koiraa tippaakaan, päinvastoin, entistä tarmokkaammin neiti lähtee, "tällä kertaa se löytyy aivan varmasti"-asenteella. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa esitellä rullaa, ruotsalaiseen olen päätynyt. Maalimies käytös on korrektia, niin umpparissa kuin avopiilollakin, Peli käy maahan ja odottaa kiltisti palkkansa, syö ahneesti ja tulee kutsusta luo, nyt kun on pari kertaa tehty niin että maalimies on ottanut liinaan kiinni, taluttanut koiraa eteenpäin alueella ja mä olen kutsunut sen keskilinjalta ja palkannut. Enää ei tarvi jäädä metsään kirmaamaan :)
Tottis on jäänyt hävyttömän vähälle. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä taajempaan treeniä. Ulkokentät ja piha kun kuivuvat niin on lyhyempi matka treenaamaan, ehtii käydä vaikka missä välissä. Seuruuta pitää työstää jotta siihen saa kestoa, nouto pitää myös ottaa työn alle tosissaan.
Tänään tultiin mökille lautatalkoisiin ja käytiin metsässä lenkillä, koko lauma nautti keväästä täysin sydämin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti