Pelin kymmenes kuukausi on sujunut kuten edellisetkin, treenaten. Tätä nykyä sen kanssa on ilo treenata. Meillä on löytynyt yhteinen sävel, tai olen oppinut "käyttämään" tota koiraa, treenaamaan sitä niinkuin se haluaa treenata. Edelleen keskustelun alla treeneissä on tämän tästä se kuka määrää, ja siitä pitää jatkossakin olla tarkka. Varsinkin agilityssä aloitukset ovat se "ongelma". Peli haluaisi itse päättää koska lähtee, ja jos annan sen millinkin varastaa se ei tule enää muihinkaan ohjauksiin, vaan päättää sen jälkee lopunkin radan. Tästä pitää siis olla jatkossa entistä tarkempi. Ei varastamista, ei ikinä, ei missään tilanteessa.
Tottista on tehty säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuruu on siirretty lelupalkalle, kiitos Harrin joka sen lanseerasi pari viikkoa sitten kun olin itse agilityn ylituomarikussilla. Hienostihan tuo lelunkin kanssa seuraa, ei se sitä nakkia enää nokkaansa tarvi :D Eteentulot ovat vauhdikkaita, niinkuin kaikki muukin tekeminen. Ruudun pentu on oppinut jotenkin ihan vahingossa, jäävien erottelu alkaa olla kivalla mallilla, noutoa työstetään edelleen, siinä lähinnä tehdään vauhtinoutoja :)
Parina viime päivänä neiti on ollut normaalia tahmeampi, oliskohan ne juoksut nyt lopultakin tulossa. Eihän se siis edelleenkään hidas ole, ei todellakaan, mutta ei oma itsensä, Peli kun on aina ollut perusiloinen koira.
linkeissä pari videota, ensin tottista ja sitten aksaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti