No niin, toiset kisat takana ja heti pitää näpäyttää itseään. Olin ilmoittautunut neljään starttiin TSAU:n kisoihin Lietoon. Tällä kerralla ei ollut niin selvää toimintasuunnitelmaa sen startin suhteen ja se sitten kostautui. Kahdessa ensimmäisessä startissa homma vielä toimi, sen jälkeen rupesi repeilemään. Kolmannella radalla Peli ei meinannut jäädä, ja kun sen lopulta sain jäämään niin se painui istuessaan niin alas että tuli ali ensimmäisestä eteestä!! Neljännellä radalla oli myös jäämisen kanssa ongelmaa, palautin pariin kertaan. Lopulta jäi kumminkin mutta videolta näin että ei istunut kutsuttaessa. Voi räkä sanon minä.
Siltä kolmosradalta, jossa ykkönen jäi hyppäämättä, tultiin ulos kesken kun Peli pudotti kolmannen rimansa ja minä keskeytin. Nostin riman kannattimilleen, pyysin koiraa hyppäämään riman ja kehuin siitä ja poistuimme radalta. Pelillä kun ei varsinaisesti ole mitään rimaongelmaa, mutta kiihtyessään se lakkaa keskittymästä ja roiskii miten sattuu. Siksi tämä toimintamalli, pitää keskittyä, piste.
Kontakteihin olen erittäin tyytyväinen, odotti hienosti vapautukseen asti joka radalla. Samoin kepeillä (ekan radan liukastumista lukuunottamatta) haki hienosti itse sisään ja kesti prässäystä hyvin. Eli paljon hyvääkin :)
Suoritin nyt sitten täydellisen itsetutkistelun sen lähdössä odottamisen kanssa, lisäksi sain sielunhoitoa valmentajalta ja ystävältä. Näiden yhteenvetona aloitin uuden/palasin osittain vanhaan. Tärkeintä on nyt se että minulla on selvä kriteeri ja se toimii aina ja jokapaikassa. Yritin jalkojen väliin tuloa lähtötilanteessa, jostain syystä Peli kokee sen vähän mälsäksi ja tulee korvat luimussa ja vähän sen näköisenä että ällöttää. Tulkoon siis sivulle, kun sitä kerran tarjoaa itse. Jättö sana on ODOTA. Etutassujen edessä on rima (helpottamaan itseäni kun treenaan yksin mutta myös auttamaan Peliä siinä että etutassutkaan eivät liiku, saati perä) ja koira siis odottaa istuen.
Maanantaina tein treeniä kotihallilla ilman häiriötä. Rimasuoran edessä kesti homman hienosti. Sain heilua ja huojua ja ohjailla yms. Pysyi hienosti. Tein vähän rataa ja sen jälkeen siirsin startin toisaalle. Ykkönen oli normaali hyppy ja sen takana ammottava putki, ja nii päästiin ongelma ytimeen. Perse nousi ja asento painui kyyryyn. No, palautin koiran neutraalisti mitään sanomatta ja kontaktia antamatta riman taa, annoin tarjota istumisen ja kehuin siitä. Tämä toistui pariin otteeseen, mutta sitten tilanne rauhoittui ja saatiin pari onnistunutta odottamista.
Tämän ongelman kanssa menimme sitten tiistaina Kelpokoiralle Elinan treeniin. Ekalle kiekalle tultiin niin ettei katseltu toisten tekemistä (silti koira oli huomattavasti korkeammilla kierroksilla kuin kotihallissa). Elina korosti sitä että älä sano mitään, älä katso koiraa, tyynesti vaan kävelet itse takaisin riman taa ja annat koiran tarjota sen sivulle istumisen. Näin toimittiin ja kyllähän se koirakin sitten alkoi vastata treeniin. Palkka tuli satunnaisesti takaisin palaten ruokana, heitettynä leluna tai radalle pääsynä.
Toisen session alussa otin koiran sisään jo edellisen koiran ollessa radalla, näin saatiin paremmin ulos sen kiihtymisen tuoma ongelma siinä odottamisessa. Nyt Peli oli lähtötilanteessa selvästi ahdistunut. Sen korvat olivat luimussa ja se ei halunnut tarjota minulle katsekontaktia, oli selvästi paineistunut. Ensin se ei meinannut jäädä edes yhden askeleen vertaa mutta rauhallisesti palasin riman taa ja odotin että se istui ja jätin sen uudestaan. Muutaman kerran Peli nousi pään kääntelystä tai kyykkyyn menosta mutta sitten alkoi homma toimia. Se sai palkaksi satunnaisesti ruokaa tai lelua minulta tai Elinalta tai radalle pääsyn. Tämän "hippaleikin" tiimellyksessä koko koiran ilme muuttui, lopulta se istui ryhdikkäästi, paino takapäällä, korvat pystyssä, levollisen ja keskittyneen näköisenä odottamassa. Mieletön ero. En uskoisi ellen olisi itse nähnyt.
Lähdössä odottamisesta muodostetaan siis leikki jonka säännöt minä luon. Peli ei voi koskaan tietää milloin se saa palkaksi "vain" ruokaa tai lelun ja milloin se saa sen parhaan palkan eli pääsee radalle. Näitä liikehäiriöitä ja nykäksiä voin tehdä kisoissakin startin yhteydessä ja kehua kun koira odottaa. Tarpeen vaatiessa voin palata sen viereenkin.
Tarkoitus on nyt lähiviikkona ystävien suotuisalla avustuksella tehdä häiriötreenejä, eli saada Pelin viretila muistuttamaan enemmän kisatilannetta ja näin ollen treenata sitä viretilan hallintaa ja laskua starttia varten. Kalenterissa on vielä myös Elinan ja Jaakon valmennukset ennen seuraavia kisoja eli eiköhän me tästä pikkuhiljaa saada tämä homma pakettiin, muilta osin homma radalla kyllä toimii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti