No niin, nyt alkaa homma olla paketissa. Maanantaina oli Jänesniemen Elinan valmennus jossa esittelin hienot kontaktimme ja saimme paljon kehuja ja kiitosta. Elina oli sitä mieltä että ei kun epiksiin ja sitten kisoihin. Nyt siis luvan kanssa menemme ensin epiksiin (tänään Raumalle) ja eilen laitoin ilmon Liedon kisoihin 2.10.
Äksyllä on nyt selkeä käsitys siitä mitä siltä halutaan. Se tekee kontaktit hyvin, puomi on vähän hitaanlainen, mutta Elina lupaili että se siitä nopeutuu kun koira varmistuu. Treenissä olen tehnyt häiriötä tekemällä itse ohajusliikkeitä ja hyppimällä ja huitomalla ennen vapautusta, lisäksi olen heitellyt makupaloja pitkin poikin. Äksy kestää nämä häiriöt hyvin. Nyt siis epiksiin hakemaan kisanomaista jännitystä ja tärkeämpää on se, että pääsen palkkaamaan koiran oikeasta suorituksesta.
Virallisissa kisoissa pitää nyt sitten mennä kontaktien ehdoilla. Jos koira ei pysähdy (vaikka tulisi siis kontaktin esteviheettömästi muttei pysähdy kuten on opetettu) niin komennus maahan, hetken odotus, ja pois radalta. Tästä on pidettävä kiinni, muuten kaikki opetus on ollut turhaa. Tämä uusi elämä voi alkuun ottaa koville (varsinkin näinkin kilpailuhenkisellä ihmisellä kuin minä), mutta olen vakaasti päättänyt, etten tahdo heittää hyvin tehtyä työtä hukkaan ja haluan, että tästä päivästä eteenpäin ne vitoset sielä kisatuloksissa ovat jostain muista syistä kuin kontaktivirheistä johtuvia.
Puhkun itse intoa ja pysyn tuskin pöksyissäni. Tämä kisatauko on tehnyt hyvää varmasti meille molemmille!
perjantai 23. syyskuuta 2011
perjantai 16. syyskuuta 2011
Pomo treenaa
Nyt on sitten aloitettu mielentilatreenit. Homma menee siis niin, että koiralle laitetaan valjaat ja ketjukauluain, molemmissa liina. Meikäpoika seisoo kentällä valmiina kun appari tulee koiran kanssa kentälle. Alle annetaan pieni saalis jonka jälkeen lelu sujahtaa piiloon ja sitten odotetaan. Appari on antanu kaulaimesta pientä pakotetta (tavallaan niinkuin härkkinyt) ja pitänyt valjailla koiraa aloillaan ja näin on saatu aikaan turhautuminen ja haukku. Haukusta on päässyt sitten saaliille ja kiinni leluun.
Ekalla kerralla vahvistettiin pienestäkin äänestä ja autoin saaliilla ja provosoimalla äänellä aika lailla, mutta nopeasti koira tajusi homman nimen ja eilisessä treenissä se tuli kentälle häntä pystyssä ja intoa puhkuen. Haukku irtosi ekaan kertaan verrattuna oikein hyvin (nyt ei annettu enää ääni apua lainkaan), haukku on hyvä ja voimakas ja mielentila juurikin se haluttu. Nyt kehuttiin haukusta, mutta palkattiin vasta useamman haukahduksen jälkeen. Aikalailla saa vielä lypsää (appari siis), mutta nyt kaulainpakote toimii oikein, eli nostaa koiraa. Pomo leikkii näissä treeneissä aivan erilailla ja on tavallaan niinkuin enemmän tosissaan.
Olen erittäin tyytyväinen, koira on vastannut harjoitteeseen juurikin halutulla tavalla. Uskon ja toivon, että kun jaksamme rakentaa tämän rauhassa, niin saan Pomon toimimaan kentällä juuri oikeassa mielentilassa, jolloin mahdolliset pakotteet joita joudutaan käyttämään toimivat nostavina. Pomolla on kiltin pojan syndrooma, ja se reagoi ohjaajaan todella voimakkaasti. En saisi siis olla siihen tyytymätön tai muutenkaan treenata silloin kuin itseä ketuttaa. Jatkamme siis treenaamista iloisesti kukkahattu syvälle päähän vedettynä.
Ilon kautta rakkaat ystävät, ilon kautta <3
Ekalla kerralla vahvistettiin pienestäkin äänestä ja autoin saaliilla ja provosoimalla äänellä aika lailla, mutta nopeasti koira tajusi homman nimen ja eilisessä treenissä se tuli kentälle häntä pystyssä ja intoa puhkuen. Haukku irtosi ekaan kertaan verrattuna oikein hyvin (nyt ei annettu enää ääni apua lainkaan), haukku on hyvä ja voimakas ja mielentila juurikin se haluttu. Nyt kehuttiin haukusta, mutta palkattiin vasta useamman haukahduksen jälkeen. Aikalailla saa vielä lypsää (appari siis), mutta nyt kaulainpakote toimii oikein, eli nostaa koiraa. Pomo leikkii näissä treeneissä aivan erilailla ja on tavallaan niinkuin enemmän tosissaan.
Olen erittäin tyytyväinen, koira on vastannut harjoitteeseen juurikin halutulla tavalla. Uskon ja toivon, että kun jaksamme rakentaa tämän rauhassa, niin saan Pomon toimimaan kentällä juuri oikeassa mielentilassa, jolloin mahdolliset pakotteet joita joudutaan käyttämään toimivat nostavina. Pomolla on kiltin pojan syndrooma, ja se reagoi ohjaajaan todella voimakkaasti. En saisi siis olla siihen tyytymätön tai muutenkaan treenata silloin kuin itseä ketuttaa. Jatkamme siis treenaamista iloisesti kukkahattu syvälle päähän vedettynä.
Ilon kautta rakkaat ystävät, ilon kautta <3
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Pomolle ALO 2-tulos
Tänään kisattiin Lattomerellä Satakunnan piirimestaruuksissa Tokon osalta ja me osallistuimme Pomon kanssa Alokas-luokkaan. Jännitin aivan järkyttävästi, ja se vaikutti koiraan aivan valtavasti.
Luoksepäästävyys 8,5
Koira meni vastaan ja antoi pusun tuomarille, ei kuitenkaan hyppinyt :)
Paikalla makuu 8
Meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta kun jättökäsky antoi odottaa itseään, päätti herra nousta uudelleen ylös. Muuten varsin rauhallinen mallisuoritus.
Seuraaminen kytkettynä 6
Ei tehnyt perusasentoja ja oli väljä.
Seuraaminen taluttimetta 5
Ei edelleenkään tehnyt perusasentoja ja oli vielä 100 kertaa väljempi :P
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 7
törmäsi, aika pahasti
Sesominen seuraamisen yhteydessä 8,5
En oikein muista mitä tässä tapahtui...
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9
yhteensä siis 151,5 pistettä ja 2-tulos.
Kuvista kiitos Hannalle <3
maanantai 5. syyskuuta 2011
Myytin leiri
Päästiin Pomon kanssa somaleina Myytin-kennelin leirille ja hauskaa oli. Leiripaikka oli Lopen lähellä ja matkasimme sinne yhdessä Sussen, Ansan ja Rinon kanssa. Äksy vietti laatuaikaa äidin ja isän kanssa mökillä.
Lauantaina oli ohjelmassa Toko-koulutusta, jossa istuin kuunteluoppilaana ja sainkin paljon ideoita kouluttamiseen. Iltapäivällä suunnattiin haku-metsään jossa Pomo teki pitkän tauon jälkeen pistot ihan keskilinjalta asti ilman apuja. Herralla oli edelleen sama vanha ongelma, eli etenee suoraan ekat 20-25m metriä jonka jälkeen lähtee kaartamaan alueella eteenpäin. Lisäksi nenä oli vähän tukossa kun viipotteli välillä todella läheltä (lähes kosketusetäisyydeltä) ohi maalimiehistä.
Sunnuntaina aamu aloitettiin sitten tottiksella. Sain hyvät vinkit koiran viretilan treenaamiseen. Ensi viikon kokeeseen menen nyt niin etten viikkoon tee koiran kanssa mitään muuta kun lenkkiä (yritän kyllä ehtiä parina päivänä leikkimään koekentälle) ja ensi viikon alusta sitten aloitan uuden "treeniohjelman". Luvassa haukuttamista turhauman kautta, ja kun se toimii, liitetään se seuruu treeniin virettä nostamaan. Herkästihän tuo poika ei suutansa avaa, mutta kyllä se nyt jo pari kertaa haukahti, että eiköhän se sieltä saada irtoamaan :)
Sunnuntain hakutreenissä tehtiin risteily-harjoitusta. Äijät olivat näkyvissä täydessä matkassa, itse etenin keskilinjalla ja otin ilmaisun vastaan aina 15m edempää kuin olin lähettänyt. Sitten koira näytölle. Maalimies talutti koiran 30m eteenpäin ja minä liikuin keskilinjalla samaan kohtaa josta kutsuin koiran luo, kevyt haltuunotto ja lähetys suoraan toiselle puolelle (edelleen näkyvissä olevalle) maalimiehelle ja sama kaava jatkui neljän äijän verran. Viimeiselle pistolle lähetettäessä koira oli jo aika väsynyt ja sitä piti saattaa keskilinjalta syvemmälle ja maalimiehen vähän heiluttaa että täällä ollaan. Pomo tarjosi jopa valeilmaisua 10m päässä keskilinjasta (pistän tämän väsymyksen pikkiin). Toisen puolen maalimiehellä koira otti molemmilla kerroilla kiintorullan (2kk tehty pelkkiä hajahakuja eikä ole rullaa siis käytössä ollut) itse, mutta toisella puolella se piti laittaa sille suuhun, en tiedä miksi näin. Nyt pitää tehdä ääniavulla hakuja ja sitten piilolta eteenpäin lähteviä miehiä jne. Saada vaan sitä uppoamista vahvistettua. Myös sellainen treeni, jossa ääniapu tulee juuri ennen kuin koira kääntyy pistolla (Pomo siis kääntyy aina 20-25m edettyään). Monen laisia vinkkejä ja harjoitus-malleja saatiin siis, ja kun mukana oli 4 oman hakuporukan jäsentä niin eiköhän tämä tästä taas etene.
Kiitos tuhannesti Jessicalle kun sain olla mukana leirillä ja tietenkin kiitos treenivinkeistä ja ohjeista. Seura oli muutenkin hyvää ja hauskaa oli aamusta iltaan.
Lauantaina oli ohjelmassa Toko-koulutusta, jossa istuin kuunteluoppilaana ja sainkin paljon ideoita kouluttamiseen. Iltapäivällä suunnattiin haku-metsään jossa Pomo teki pitkän tauon jälkeen pistot ihan keskilinjalta asti ilman apuja. Herralla oli edelleen sama vanha ongelma, eli etenee suoraan ekat 20-25m metriä jonka jälkeen lähtee kaartamaan alueella eteenpäin. Lisäksi nenä oli vähän tukossa kun viipotteli välillä todella läheltä (lähes kosketusetäisyydeltä) ohi maalimiehistä.
Sunnuntaina aamu aloitettiin sitten tottiksella. Sain hyvät vinkit koiran viretilan treenaamiseen. Ensi viikon kokeeseen menen nyt niin etten viikkoon tee koiran kanssa mitään muuta kun lenkkiä (yritän kyllä ehtiä parina päivänä leikkimään koekentälle) ja ensi viikon alusta sitten aloitan uuden "treeniohjelman". Luvassa haukuttamista turhauman kautta, ja kun se toimii, liitetään se seuruu treeniin virettä nostamaan. Herkästihän tuo poika ei suutansa avaa, mutta kyllä se nyt jo pari kertaa haukahti, että eiköhän se sieltä saada irtoamaan :)
Sunnuntain hakutreenissä tehtiin risteily-harjoitusta. Äijät olivat näkyvissä täydessä matkassa, itse etenin keskilinjalla ja otin ilmaisun vastaan aina 15m edempää kuin olin lähettänyt. Sitten koira näytölle. Maalimies talutti koiran 30m eteenpäin ja minä liikuin keskilinjalla samaan kohtaa josta kutsuin koiran luo, kevyt haltuunotto ja lähetys suoraan toiselle puolelle (edelleen näkyvissä olevalle) maalimiehelle ja sama kaava jatkui neljän äijän verran. Viimeiselle pistolle lähetettäessä koira oli jo aika väsynyt ja sitä piti saattaa keskilinjalta syvemmälle ja maalimiehen vähän heiluttaa että täällä ollaan. Pomo tarjosi jopa valeilmaisua 10m päässä keskilinjasta (pistän tämän väsymyksen pikkiin). Toisen puolen maalimiehellä koira otti molemmilla kerroilla kiintorullan (2kk tehty pelkkiä hajahakuja eikä ole rullaa siis käytössä ollut) itse, mutta toisella puolella se piti laittaa sille suuhun, en tiedä miksi näin. Nyt pitää tehdä ääniavulla hakuja ja sitten piilolta eteenpäin lähteviä miehiä jne. Saada vaan sitä uppoamista vahvistettua. Myös sellainen treeni, jossa ääniapu tulee juuri ennen kuin koira kääntyy pistolla (Pomo siis kääntyy aina 20-25m edettyään). Monen laisia vinkkejä ja harjoitus-malleja saatiin siis, ja kun mukana oli 4 oman hakuporukan jäsentä niin eiköhän tämä tästä taas etene.
Kiitos tuhannesti Jessicalle kun sain olla mukana leirillä ja tietenkin kiitos treenivinkeistä ja ohjeista. Seura oli muutenkin hyvää ja hauskaa oli aamusta iltaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)