Nyt on sitten aloitettu mielentilatreenit. Homma menee siis niin, että koiralle laitetaan valjaat ja ketjukauluain, molemmissa liina. Meikäpoika seisoo kentällä valmiina kun appari tulee koiran kanssa kentälle. Alle annetaan pieni saalis jonka jälkeen lelu sujahtaa piiloon ja sitten odotetaan. Appari on antanu kaulaimesta pientä pakotetta (tavallaan niinkuin härkkinyt) ja pitänyt valjailla koiraa aloillaan ja näin on saatu aikaan turhautuminen ja haukku. Haukusta on päässyt sitten saaliille ja kiinni leluun.
Ekalla kerralla vahvistettiin pienestäkin äänestä ja autoin saaliilla ja provosoimalla äänellä aika lailla, mutta nopeasti koira tajusi homman nimen ja eilisessä treenissä se tuli kentälle häntä pystyssä ja intoa puhkuen. Haukku irtosi ekaan kertaan verrattuna oikein hyvin (nyt ei annettu enää ääni apua lainkaan), haukku on hyvä ja voimakas ja mielentila juurikin se haluttu. Nyt kehuttiin haukusta, mutta palkattiin vasta useamman haukahduksen jälkeen. Aikalailla saa vielä lypsää (appari siis), mutta nyt kaulainpakote toimii oikein, eli nostaa koiraa. Pomo leikkii näissä treeneissä aivan erilailla ja on tavallaan niinkuin enemmän tosissaan.
Olen erittäin tyytyväinen, koira on vastannut harjoitteeseen juurikin halutulla tavalla. Uskon ja toivon, että kun jaksamme rakentaa tämän rauhassa, niin saan Pomon toimimaan kentällä juuri oikeassa mielentilassa, jolloin mahdolliset pakotteet joita joudutaan käyttämään toimivat nostavina. Pomolla on kiltin pojan syndrooma, ja se reagoi ohjaajaan todella voimakkaasti. En saisi siis olla siihen tyytymätön tai muutenkaan treenata silloin kuin itseä ketuttaa. Jatkamme siis treenaamista iloisesti kukkahattu syvälle päähän vedettynä.
Ilon kautta rakkaat ystävät, ilon kautta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti