Haku-koulutus

Ristimäen Jessica (Kennel Myytin) oli pitämässä meidän hakuporukalle koulutusta pääsiäis lauantaina ja sunnuntaina. Itse olen ollut nyt kipeänä ja tauti tuntuu vaan pahenevan helpottamisen sijaan sen edetessä. Treenit jäivät siis omalta osaltani vähän tyngiksi enkä pystynyt olemaan mukana koko aikaa, mutta silti sain paljon irti.

Pomo teki molempina päivinä samanlaiset harjoitukset. Ongelma johon pureuduimme oli pistojen suoruus ja keskittyminen etsintään NENÄLLÄ. Pomon ongelmahan on ollut se, että pistot eivät ole suoria, se työskentelee välillä taakseppäin ja pyörii ja etsii silmillä. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa niin, että Äijä laitettiin viiteenkymppiin ja minä lähdin koiran kanssa keskilinjalta kävelemään kohti maalimiestä. Muutaman kymmenen metriä käveltyäni istutin Pomon ja lähetin sen äijälle. Pari ekaa pistoa meni taas pööpöillessä. Lähti hyvin, sitten kääntyi keskilinjan suuntaisesti etenemään alueella, sitten sai hajunpoikasen ja palasi kaartaen taakseppäin ja jäi pyörimään maalimiehen ympärille. Haki ja haki, silmillä, sitten lopulta suostui avaamaan nenänsä ja löysi ukon. Ekalta otettiin ilmaisu (piti auttaa rulla suuhun ja epäröi hetken ennen kuin lähti palauttamaan) lopuilta ei. Kolmas pisto luonasi jo ihan ok. Viidennelle (viimeinen) otettiin ääniapu.

Sunnuntaina tehtiin sama treeni uusintana. Ekalle äijälle eteni suht suoraan, nosti rullan nopeahkosti mutta sitten mietti hetken aikaa että "mitäs nyt piti tehdä"? Onneksi kykeni raktaisemaan ongelman itsenäisesti ja tuli luokseni. Lopuilta äijiltä tuli suorapalkka, kuten lauantainakin. Teki nyt kauttaaltaan suorempia hyviä pistoja ja käytti nenäänsä aktiivisesti. Kaunein L:n muotoinen pisto tehtiin 4. äijälle ja sen päästä löytyi onneksi superpalkka Harri :D Viides maalimies antoi taas ääniavun.

Sunnuntain treeni oli kaikenkaikkiaan oikein hyvä. Pomo työskenteli keskittyneesti ja oli motivoitunut etsintään. Sain "kotilähksyksi" tehdä tämän tyyppistä treeniä nyt jonkun aikaa, ottaa ilmaisua vaihtelevasti joka kerta mukaan 1-3 äijän verran ja toki sitä mikä äijä ilmaistaan pitää varioida. Lisäksi pitää toisinaan tehdä ylipitkä (jopa 8 maalimiehen) treeni, jossa haetaan koiralle sitä rutiinia toimia tietyllä tavalla vaikka se onkin jo väsynyt. Pomo kun reagoi väsymykseen niin, että etenee noin 2m alueelle ja ottaa rullan suuhun ja jää seisomaan. Koska Pomon toimintakyky ei ole parasta luokkaa, pitää sille luoda treenillä selkeä rutiini ja kaava jota se noudattaa, AINA, niin että jos ja kun se kokeessa lukkiutuu tulee sen selkärangasta oikea toimintamalli jota se lähtee suorittamaan ihan ajattelematta.

Oreniuksen valmennus

Oreniuksen Juha oli Wecalla kouluttamassa agilityä viikonloppuna. Koulutus oli siis kaksi päiväinen ja osallistuin molempina päivinä.
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.

Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.

Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D

Myytin leiri

Päästiin Pomon kanssa somaleina Myytin-kennelin leirille ja hauskaa oli. Leiripaikka oli Lopen lähellä ja matkasimme sinne yhdessä Sussen, Ansan ja Rinon kanssa. Äksy vietti laatuaikaa äidin ja isän kanssa mökillä.

Lauantaina oli ohjelmassa Toko-koulutusta, jossa istuin kuunteluoppilaana ja sainkin paljon ideoita kouluttamiseen. Iltapäivällä suunnattiin haku-metsään jossa Pomo teki pitkän tauon jälkeen pistot ihan keskilinjalta asti ilman apuja. Herralla oli edelleen sama vanha ongelma, eli etenee suoraan ekat 20-25m metriä jonka jälkeen lähtee kaartamaan alueella eteenpäin. Lisäksi nenä oli vähän tukossa kun viipotteli välillä todella läheltä (lähes kosketusetäisyydeltä) ohi maalimiehistä.
Sunnuntaina aamu aloitettiin sitten tottiksella. Sain hyvät vinkit koiran viretilan treenaamiseen. Ensi viikon kokeeseen menen nyt niin etten viikkoon tee koiran kanssa mitään muuta kun lenkkiä (yritän kyllä ehtiä parina päivänä leikkimään koekentälle) ja ensi viikon alusta sitten aloitan uuden "treeniohjelman". Luvassa haukuttamista turhauman kautta, ja kun se toimii, liitetään se seuruu treeniin virettä nostamaan. Herkästihän tuo poika ei suutansa avaa, mutta kyllä se nyt jo pari kertaa haukahti, että eiköhän se sieltä saada irtoamaan :)
Sunnuntain hakutreenissä tehtiin risteily-harjoitusta. Äijät olivat näkyvissä täydessä matkassa, itse etenin keskilinjalla ja otin ilmaisun vastaan aina 15m edempää kuin olin lähettänyt. Sitten koira näytölle. Maalimies talutti koiran 30m eteenpäin ja minä liikuin keskilinjalla samaan kohtaa josta kutsuin koiran luo, kevyt haltuunotto ja lähetys suoraan toiselle puolelle (edelleen näkyvissä olevalle) maalimiehelle ja sama kaava jatkui neljän äijän verran. Viimeiselle pistolle lähetettäessä koira oli jo aika väsynyt ja sitä piti saattaa keskilinjalta syvemmälle ja maalimiehen vähän heiluttaa että täällä ollaan. Pomo tarjosi jopa valeilmaisua 10m päässä keskilinjasta (pistän tämän väsymyksen pikkiin). Toisen puolen maalimiehellä koira otti molemmilla kerroilla kiintorullan (2kk tehty pelkkiä hajahakuja eikä ole rullaa siis käytössä ollut) itse, mutta toisella puolella se piti laittaa sille suuhun, en tiedä miksi näin. Nyt pitää tehdä ääniavulla hakuja ja sitten piilolta eteenpäin lähteviä miehiä jne. Saada vaan sitä uppoamista vahvistettua. Myös sellainen treeni, jossa ääniapu tulee juuri ennen kuin koira kääntyy pistolla (Pomo siis kääntyy aina 20-25m edettyään). Monen laisia vinkkejä ja harjoitus-malleja saatiin siis, ja kun mukana oli 4 oman hakuporukan jäsentä niin eiköhän tämä tästä taas etene.

Kiitos tuhannesti Jessicalle kun sain olla mukana leirillä ja tietenkin kiitos treenivinkeistä ja ohjeista. Seura oli muutenkin hyvää ja hauskaa oli aamusta iltaan.