Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tottis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tottis. Näytä kaikki tekstit
lauantai 26. toukokuuta 2012
BH Wandoris Incognito
Tänään aamulla käytiin Pomon kanssa UPKn BH-kokeessa Ulvilassa ja saatiin kuin saatiinkin se koulutustunnus :)
Paikallaolo oli erinomainen, Pomo tarvi maahanmenoon pari käskyä, mutta muuten suoritti paikallaolon häiriönalaisena totutun varmasti.
Pomo otti selvästi taas uudesta paikasta ja tilanteesta hieman painetta, itseäni ei jännittänyt ja pystyin suorittamaan kaavion rennosti. Kytkettynä seuraaminen oli ihan ok, seuruu vähän väljää, mutta ei mitenkään yllättävää, taluttimessa kun ei olla juurikaan seurattu ja se selvästi herraa hieman häiritsee. Taluttimetta-seuruu lähti liikkeelle erinomaisesti (tuomarikin tätä kehui) mutta sitten, 50 askeleen suoran jälkeen täyskäännöksessä homma levisi ja loppu kaavio suoritettiin metrin hajuraolla. Pomo kuintekin tallusteli vierellä ja teki kaikki, perusasennot ja käännökset ja henkilöryhmänkin. Jäävissä istuminen sujui hienosti, maahanmeno myös ja luoksetulokin lukuunottamatta viimeistä 10 metriä. Siinä tapahtui joku aivopieru ja herra syöksyi pusikkoon, sieltä sitten nolona sivulle "hups, sori"-ilmeellä. Läpi kuitenkin päästiin.
Kaupunkiosuudessa ei mitään ihmeellistä, Pomoa eivät hetkauttaneet autot, lenkkeilijät, vastaan tulevat koirat eivätkä ohi ajavat pyörät.
Lopputuloksena siis BH-koe hyväksytty :)
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Pomon treeniä
Tässä nyt sitä kauan kaivattua videokuvaa bokseri-pojan tottis-treenistä. Vireen kanssa on tehty töitä ja se alkaa ehkä pikkuhiljaa myös näkyä. Eka seuruu pätkä meni läskiksi kun sättäsin patukan kanssa, toinen on sitten jo mielestäni aika kiva. Perusasennoissa vielä vähän havaittavissa sitä vanhaa luimimista, mutta paranemaan päin ovat nekin nyt kun palkkauksen suunta on muutettu ylös. Palkka on aina ollut ylhäällä mutta olen tiputtanut sen koiran päänviereen vasemmalle josta se on saanut kääntyä sen ottamaan, nyt kun se saakin itse hypätä ylös palkkaan kiinni, niin on asento ja ilmekin muuttunut paremmaksi :) Myös leikissä on tätänykyä paljon enemmän voimaa, ja koira on siinä aktiivisempi.
TÄSTÄ videoon :)
p.s. tiedän että se edistää seuruussa, mutta en puutu siihen nyt, kun ilme on vihdoin saatu paremmaksi. Puututaan siihen sitten kun asenne on tasaisesti ja aina kohdillaan, ei tuo vielä kumminkaan luokatonta ole :P
TÄSTÄ videoon :)
p.s. tiedän että se edistää seuruussa, mutta en puutu siihen nyt, kun ilme on vihdoin saatu paremmaksi. Puututaan siihen sitten kun asenne on tasaisesti ja aina kohdillaan, ei tuo vielä kumminkaan luokatonta ole :P
torstai 8. joulukuuta 2011
Kesätunnelmia
Pomeli treenaili kesällä muutamaan otteeseen ystäväni Harrin kanssa. Tässä videota yhdestä sessiosta :)
ja sitten vielä vähän lisää leikkiä :D
maanantai 17. lokakuuta 2011
Oreniuksen valmennus
Oreniuksen Juha oli Wecalla kouluttamassa agilityä viikonloppuna. Koulutus oli siis kaksi päiväinen ja osallistuin molempina päivinä.
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.
Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.
Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D
Lauantaina treenasin Pomon kanssa. Se teki rataa tosi kivasti, mutta oli vähän vaisu ja liikkui tavallista verkkaisemmin. Se teki kuitenkin kaiken kuten pyydettiin ja sain vinkkiä sen käännöksiin. Pomo raukka puhalsi jo vajaan 15 min treenin jälkeen niin ettei hommaa kannattanut jatkaa. Kyllähän se tulee, uskollisesti tuhisten, mutta ravaili suurimman osan. Tästä viisastuneena kysyin Heidiltä Rafikia lainaan sunnuntai aamuun.
Rafiki lunasti odotukset ja tykitteli menemään puolisen tuntia, jonka jälkeen minä pyysin armoa ja lopetin treenin. Juha ja Kaki olis jatkaneet vielä :P Onnistuin opettamaan Rafikille niiston. Poispäinkäännöksiäkin tehtiin ja niissä koira toimi upeasti aivan luonnostaan. Rafikin kanssa pitää käännökset kertoa tosi aikaisin, muuten rimat kolisee. Jarrutukset toimii sen kanssa tosi hyvin, koska se lukee ohjaajan liikettä todella voimakkaasti ja reagoi rytmityksiin hyvin. Eiköhän me Kakin kanssa löydetä vielä yhteinen sävel :)
Siinä on sitten sellainen unelmien työkoira. Just tollasen mä haluaisin itellenikin. Koiran joka ei väsy, tulee kahdenteenkymmenenteenviidenteen toistoon yhtä innokkaasti ja lujaa kuin ensimmäiseenkin. Jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa, vaikka ohjaaja töpeksii ja palkkaa ei kuulu. Mieletön koira.
Sunnuntaina käytiin sitten Pomon kanssa hakumetsällä. Tehtiin hajuhakuja ilmaisulla. Eli käytiin hakemassa koiran kanssa haju äijästä, palattiin keskilinjalle ja sitten irtorullalla ilmaisu ja näytöltä palkka. Koira sai hajun ukoista jo hyvän matkan päästä, otti rullat ihan itse ilman avustusta ja kiikutti ne suoraan mun luo niillä sen enempää pelaamatta/niitä tiputtamatta. Viimeiselle (4.) äijälle lähetin sitten ilman hajun hakemista ja koira upposi hyvin viiteenkymppiin, sitten se ajautui alueella takaisinpäin ja tuli pois. Lähetin uudelleen ja sitten se ukko sieltä jo nousikin, toi rullan ja pääsi näytölle. Kaikenkaikkiaan hyvä mieli jäi tästä treenistä. Koira oli jo alueelle tullessa ihan intoa täynnä, se kulki pää ja häntä ylhäällä ja oli tosi hyvällä asenteella liikkeellä. Tiedä sitten tekikö hyvää se, että istui autossa agihallin pihassa ja katseli kun treenasin ja leikin Rafikin kanssa.
Selvästi se kerää painetta siitä että treenaan ja leikin muiden koirien kanssa. Tätä onkin käytetty hyväksi nyt tottista treenattaessa. Heidi on ottanut Pomon autosta valjaissa ja minä olen leikkinyt Simban tai Myrskyn kanssa. Kun Pomo on turhautunut ja haukkunut se on päässyt luokseni ja se on palkattu patukalla. Sitten on turhautettu taas haukkumaan ja on päässyt seuraamaan. Asenne on ollut nyt jo autosta otettaessa aivan erilainen, koira haukkuu luonnostaan ja hyvin ja se on aivan intoa täynnä päästessään töihiin. Se seuraa vietikkäästi (niin vietikkäästi kun tuollainen pullabokseri nyt voi :D ) ja leikkii aivan eri meiningillä. Joudun pitämään patukasta kaksin käsin kiinni ja seisomaan tukevasti molemmilla jaloilla, sen verran rajuja tapporavistuksia tuo reilu 30 kiloinen jässikkä nykyään tarjoaa :D Pitkä ja kivinen tie tämä on ollut ja vielä on kilometrejä jäljellä, mutta toivon mukaan se saadaan joskus kuljettua loppuun ja päästään nauttimaan työn tuloksista. Ja jos ei, niin on ainakin pidetty hauskaa treenatessa :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
