ja sitten parin viikon takainen vatileikki mökin rannasta, näin se älykäs koira itseään viihdyttää :D
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
"ERITTÄIN mukava koira"
Sirkka Lempisen palaute luonnetestistä :)
ja sitten parin viikon takainen vatileikki mökin rannasta, näin se älykäs koira itseään viihdyttää :D
ja sitten parin viikon takainen vatileikki mökin rannasta, näin se älykäs koira itseään viihdyttää :D
lauantai 5. toukokuuta 2012
Pomo luonnetestissä
Pomo kävi tänään luonnetestissä Sirkka Lempisen ja Carita Koskisen arvioitavana. Tuloksena huikeat 218 pistettä ja laukausvarma. Olen oikein ylpeä herrasta. Testi ja arvostelu kuvattiin videolle, lataan ne tänne jahka saan purettua kameroista (ystävien kameroilla kuvattu) ja ladattua koneelle.
Pomo oli läpi testin aivan mieletön. Kelkasta lähtien se puolusti ja taisteli tuulimyllyjä vastaan urheasti. Se oli peloton ja rohkea ja käveli pystypäin kauhusta toiseen. Mikään ei hetkauttanut sitä kummoisesti, itseäänkin sen puolusti. Tuomarit kehuivat koiraa tasapainoiseksi, hyvähermoiseksi ja äärimmäisen hyvällä taistelutahdolla varustetuksi koiraksi harmittelivatpa hekin pallien puuttumista. Kelpo herra siis tämä äidin tissiposki. On se mua onnistunut vähän kusettamaankin, nyt uskallan siltä vaatia treeneissä erilailla, sillä on kyllä kapasiteettia, se pitää vaan kaivaa ulos siitä :) Ilmaiseksi herra ei kaikkeaan tee ;)
Luonnetesti 5.5.2012 Luvia
Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen
Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
yht +218pistettä lauakausvarma
Pelin mielestä rohkean isoveikan vieressä on turvaisaa nukkua <3
Pomo oli läpi testin aivan mieletön. Kelkasta lähtien se puolusti ja taisteli tuulimyllyjä vastaan urheasti. Se oli peloton ja rohkea ja käveli pystypäin kauhusta toiseen. Mikään ei hetkauttanut sitä kummoisesti, itseäänkin sen puolusti. Tuomarit kehuivat koiraa tasapainoiseksi, hyvähermoiseksi ja äärimmäisen hyvällä taistelutahdolla varustetuksi koiraksi harmittelivatpa hekin pallien puuttumista. Kelpo herra siis tämä äidin tissiposki. On se mua onnistunut vähän kusettamaankin, nyt uskallan siltä vaatia treeneissä erilailla, sillä on kyllä kapasiteettia, se pitää vaan kaivaa ulos siitä :) Ilmaiseksi herra ei kaikkeaan tee ;)
Luonnetesti 5.5.2012 Luvia
Sirkka Lempinen ja Carita Koskinen
Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +3, suuri
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
yht +218pistettä lauakausvarma
perjantai 4. toukokuuta 2012
Peli kotiutuu
Noniin, muutama yö on nukuttu ja pari päivää kulunut ja kaikki on hyvin :) Pari ekaa yötä meni vähän huonosti, kun neiti huusi kuin syötävä, ja tarkoitan nyt oikeasti kuin syötävä. Se huuto oli jotain aivan järkyttävää, korvia särkevää ulinaa, huutoa ja haukuntaa. Samaa tehtiin myös autossa. Ensin kokeilin väsytystaktiikkaa, ilman tulosta. Lopulta päätin kokeilla kieltämistä ja hahaa, se toimi. Pentu killitti minua silmät suurina "ai, eikö saakkaan huutaa...no ei sitten". Ja nyt saavat naapuritkin nukkua. Öisin herätään pariin otteeseen pisulle. Ruokinta tapahtuu kolmessa osassa. Kaikki on lähtenyt hyvin liikkeelle. Peli on älyttömän kontaktihakuinen ja reipas pentu. Eilen se oli mukana esineruututreeneissä ja tänään käytiin Saikulla (opikselijatalo) Heidiä moikkaamassa. Joka paikassa se liikkuu pelottomasti, tervehtii pystypäin kaikkia ja valloittaa kaikkien kohtaamiensa ihmisten sydämet.
Lauman suhteista sen verran, että Äksy on ottanut ensimmäisen päivän kylmäkiskoisuuden jälkeen pennun ihan hyvin. Pomo parin ekan päivän tohina muuttui eilen jäätäväksi asemasodaksi. Se istui vaan häkissään ja murisi aina kun Peli liikkui lähettyvillä. Ei tullut pois häkistään edes kutsuttaessa. Sydäntäni särki oman kullanmuruni paha mieli. Tänään kun siivosin, laitoin kaikki lelut ja luut pois lattioilta ja häkeistä. Siivoamisen jälkeen Pomo alkoi leikittää pentua ja nyt ne nukkuvat vierekkäin tuossa jaloissa. Meillä siis syödään tästä lähin luita vain omissa häkeissä. Tällaistakaan ei ole ennen ollut niin en tullut moista ajatelleeksi. Pomo on ruuastaan ollut aina tarkka, mutta kun Äksy ei sen herkkuja tavoittele niin en tajunnut että se luulee Pelin vievän kaiken. Luut ja lelut ja kaiken. Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu :)
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Peli tuli taloon
Vapunpäivä vietettiin autoillen. Ohjelmassa oli siis Peli-neidin nouto Helsingistä.
Koti matka sujui oikein mukavasti. Alkumatkan (sen aikaa kun Helsingistä päästiin ulos) Peli vinkui ja oli levoton, mutta pahoin se ei voinut. Kun päästiin isolle tielle pentu rauhoittui ja nukahti. Pysähdyimme matkalla kaksi kertaa pissalle. Peli teki asiansa ja kulki reippaasti perässäni nurmikolla.
Kotiin päästyämme otin Äksyn ja Pomon autoon ja ajoimme luotsinmäelle tutustumaan vapaasti. Ensin päästin Äksyn katsomaan uutta tulokasta. Kuten oletinkin, Äksy kiersi pennun pariin kertaan ja haistoi sitä kerran, jonka jälkeen se lähti omiin menoihinsa, ei voinut vähempää moinen karvapallo kiinnostaa. Pomo sitten taas, kuten arvata saattaa, oli aivan tohkeissaan. Jouduin sitä hiukan toppuuttelemaankin. Onnekse Peli on reipas tyttö ja murisi tulisesti Pomolle kun toinen meni liian kovaa ja liian liki.
Tämän tutustumistuokion jälkeen ajeltiin kotiin ja Peli pääsi yksinään tutustumaan asuntooni ja sai ruuan.
Illan mittaan käytiin muutamaan otteeseen ulkona ja iltaruoka syötiin 23 maissa ja sen jälkeen mentiin yöpuvulle. Jonkun aikaa pentu protestoi nukkumaanmenoa ja Pomo raukka oli aivan hädissään kun toinen huusi niin sydäntäsärkevästi. Onneksi Peli väsähti muutamassa minuutissa ja rauhallinen uni vei voiton.
Yöllä herättiin kahteen kertaan pissalle.
Aamulla noustiin seitsemältä ja käytiin aamulenkillä kaikki kolme. Peli on tosi reipas ja kulkee hienosti lauman jatkona ja hakee kontaktia minuun aktiivisesti. Sisällä se on jo kuin kotonaan ja lelut se on levittänyt pitkin huushollia. Pomo on aivan umpirakastunut. Kulkee pennun perässä ja hengittää sen niskaan, onneksi Peli hyväksyi saksalaisen rakastajan rajut ja kiihkeät otteet näin nopeasti eikä ole moisesta enää moksiskaan. Äksykin aamutuimiin hetken pentua leikitti!!??!
Koti matka sujui oikein mukavasti. Alkumatkan (sen aikaa kun Helsingistä päästiin ulos) Peli vinkui ja oli levoton, mutta pahoin se ei voinut. Kun päästiin isolle tielle pentu rauhoittui ja nukahti. Pysähdyimme matkalla kaksi kertaa pissalle. Peli teki asiansa ja kulki reippaasti perässäni nurmikolla.
Kotiin päästyämme otin Äksyn ja Pomon autoon ja ajoimme luotsinmäelle tutustumaan vapaasti. Ensin päästin Äksyn katsomaan uutta tulokasta. Kuten oletinkin, Äksy kiersi pennun pariin kertaan ja haistoi sitä kerran, jonka jälkeen se lähti omiin menoihinsa, ei voinut vähempää moinen karvapallo kiinnostaa. Pomo sitten taas, kuten arvata saattaa, oli aivan tohkeissaan. Jouduin sitä hiukan toppuuttelemaankin. Onnekse Peli on reipas tyttö ja murisi tulisesti Pomolle kun toinen meni liian kovaa ja liian liki.
Tämän tutustumistuokion jälkeen ajeltiin kotiin ja Peli pääsi yksinään tutustumaan asuntooni ja sai ruuan.
Illan mittaan käytiin muutamaan otteeseen ulkona ja iltaruoka syötiin 23 maissa ja sen jälkeen mentiin yöpuvulle. Jonkun aikaa pentu protestoi nukkumaanmenoa ja Pomo raukka oli aivan hädissään kun toinen huusi niin sydäntäsärkevästi. Onneksi Peli väsähti muutamassa minuutissa ja rauhallinen uni vei voiton.
Yöllä herättiin kahteen kertaan pissalle.
Aamulla noustiin seitsemältä ja käytiin aamulenkillä kaikki kolme. Peli on tosi reipas ja kulkee hienosti lauman jatkona ja hakee kontaktia minuun aktiivisesti. Sisällä se on jo kuin kotonaan ja lelut se on levittänyt pitkin huushollia. Pomo on aivan umpirakastunut. Kulkee pennun perässä ja hengittää sen niskaan, onneksi Peli hyväksyi saksalaisen rakastajan rajut ja kiihkeät otteet näin nopeasti eikä ole moisesta enää moksiskaan. Äksykin aamutuimiin hetken pentua leikitti!!??!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Äksylle nollavoitto ja hyppySERTi!!!!
JIIHAAAAA!!!!!!! Mieletön päivä, ja viikonloppu! Tän leijumisen loppumista ootellessa :D
Aamu alkoi Pomon radoilla. Kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata, Anders Virtasen käsialaa. Ekalla radalla herra oli vauhdikas, ikävästi lopussa tipahti yksi rima (ihan ohjaajan hätiköinnin johdosta). Toinen rata oli nollarata, mutta tahmatassulle tuli hieman yliaikaa. Hypärillä mentiin sitten jo käsijarru päällä, ja yksi rimakin tarttui matkaan.
Tässä Pomon yliaikanolla
Sitten oli Äksyn vuoro. Minit aloittivat hypäristä. Radalla oli alussa pari putkea joissa oli pakko varmistella että koira menee sisään oikeasta suusta. Tästä varmistelusta johtuen varsinkin putkesta-putkeen-ohjaus kökkösi aikalailla. Sitten päästiin vauhtiin ja vauhtia piisasi, ohjaus pysyi kasassa ihan kivasti kunnes Äksy meinasi karata kepeille hieman liian aikaisin. Naisellinen kiljaisuni sai sen kuitenkin kääntymään ympäri ja tulemaan putkeen, onneksi, maaliin mentiin taas vauhdilla. Radan jälkeen ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, just sen keppisekoilunkin takia, varsinkin kun olin nähnyt sujuvia ratoja ennen omaa suoritusta. Siksi yllätyin aidosti kun Virpi tuli perässäni ulos ja sanoi että menimme johtoon. Muutaman koirakon verran jouduin jännittämään lopputulosta, ja ne olivat piinaavia minutteja. Lopulta kaikki olivat suorituksensa tehneet ja tuloslistalla komeili meidän nimi ylimmäisenä :D käsittämätön tunne :D
Toinen rata kosahti sitten heti kakkosesteelle, jonka Äksy hyppäsi väärään suuntaan (ihan ohjaajan virheestä). Tämä oli kuin läpsäisy kasvoille ja päätin että nyt sitten mennään eikä meinata. Ohjasin röyhkeästi ja koira liikkui ja irtosi, miksei näin pysty ohjaamaan koskaan ihan alusta asti? No, hyvä treeni oli se, kontaktit toimi ja kaikki muukin. Hyvä mieli jäi siis tästä hyllystäkin. Viimeselle radalle lähdettiin laskettelemaan ja homma toimi nollan arvoisesti, mutta tämä suoritus riitti "vain" neljänteen sijaan :) Äksy kökkösi tavoilleen poiketen pyörityksissä, jotka siis kuuluvat yleensä sen parhaisiin ohjauksiin. Nyt se eteni niissä epävarmasti.
Yhteenvetona olen XY:n radoilla iloinen siitä, että persjätöt joita harvoin uskallan käyttää toimivat oikein hienosti niin kepeille kuin hypyillekkin. Koira irtosi hienosti eteen, sivulle ja putkiin. Kontaktit toimivat ja homma pelitti muutenkin oikein mallikkaasti. Tämän koiran kanssa kisaaminen on nautinto, mutta narttukun on, näitä päiviä ei aina ole :D
Aamu alkoi Pomon radoilla. Kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata, Anders Virtasen käsialaa. Ekalla radalla herra oli vauhdikas, ikävästi lopussa tipahti yksi rima (ihan ohjaajan hätiköinnin johdosta). Toinen rata oli nollarata, mutta tahmatassulle tuli hieman yliaikaa. Hypärillä mentiin sitten jo käsijarru päällä, ja yksi rimakin tarttui matkaan.
Tässä Pomon yliaikanolla
Sitten oli Äksyn vuoro. Minit aloittivat hypäristä. Radalla oli alussa pari putkea joissa oli pakko varmistella että koira menee sisään oikeasta suusta. Tästä varmistelusta johtuen varsinkin putkesta-putkeen-ohjaus kökkösi aikalailla. Sitten päästiin vauhtiin ja vauhtia piisasi, ohjaus pysyi kasassa ihan kivasti kunnes Äksy meinasi karata kepeille hieman liian aikaisin. Naisellinen kiljaisuni sai sen kuitenkin kääntymään ympäri ja tulemaan putkeen, onneksi, maaliin mentiin taas vauhdilla. Radan jälkeen ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, just sen keppisekoilunkin takia, varsinkin kun olin nähnyt sujuvia ratoja ennen omaa suoritusta. Siksi yllätyin aidosti kun Virpi tuli perässäni ulos ja sanoi että menimme johtoon. Muutaman koirakon verran jouduin jännittämään lopputulosta, ja ne olivat piinaavia minutteja. Lopulta kaikki olivat suorituksensa tehneet ja tuloslistalla komeili meidän nimi ylimmäisenä :D käsittämätön tunne :D
Yhteenvetona olen XY:n radoilla iloinen siitä, että persjätöt joita harvoin uskallan käyttää toimivat oikein hienosti niin kepeille kuin hypyillekkin. Koira irtosi hienosti eteen, sivulle ja putkiin. Kontaktit toimivat ja homma pelitti muutenkin oikein mallikkaasti. Tämän koiran kanssa kisaaminen on nautinto, mutta narttukun on, näitä päiviä ei aina ole :D
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Lainaohjaksissa
Tänään oli oman seuran kisat Noormarkun hallilla 1- ja 2-luokille. Kisasin Rafikin kanssa ykkösissä ja Ansan kanssa kakkosissa.
Rafiki on ollut mulla nyt hoidossa torstaista asti ja on sopeutunut meidän laumaan oikein kivasti. Äksy toki on sitä mieltä että Kaki on vähintään ällöttävä ja sen ei ole lupa liikkua ja hengittää ihan miten tahansa, mutta kumpikin jättää toisensa omaan rauhaansa. Pomon mielestä Rafiki, niinkuin kaikki muutkin, on tosi ihana, harmi vaan ettei Kaki tykkää nukkua ihan niin lähekkäin kun Pomo välillä tahtoisi :D
Rafikin radat sujuivat pääpiirteittäin hyvin. Kepit ja kontaktit molemmilla radoilla erinomaiset, ekalla radalla kesti upeasti persjätön kepeillä ja oli muutenkin kivasti kuulolla ja silti vauhdikas. Kuinka olen näin kauan treenannut tätä koiraa ja multa on jäänyt huomaamatta, että muuri on sille ongelma. Toisella radalla sille tuli kielto ja toisella mentiin (taas) päin. Sitten tuli vielä kaupanpäällisiksi pari rimaakin, kun sähläsin käskytyksessä.
Ansan sain pitkästä aikaa ohjaukseeni, koska sen omistajalla on enää viikko laskettuun aikaan, eli juokseminen ei enää suju entiseen malliin. Viikolla pidettiin kahdet yhteistreenit ja varsinkin perjantain viimeistelytreeni sujui oikein hyvin. Hyvillä mielin siis lähdin radalle. Eka rata olikin todella hieno. Muutamassa kohdassa päästi tiet tarkoituksella pitkiksi ja tällä varmistelin rimojen pysymistä ylhäällä, vaikkei siihen Ansan kanssa niin tarvetta olekkaan. Radalla oli kaksi tarkkaa paikkaa, kepeille sisään meno kovalla vauhdilla ja toinen olis se, että Ansalle pitää keinulla antaa odota-käsky. Kepit muistin rauhottaa ja antaa koira itse hakea sisäänmenon, keinun muistin siinä vaiheessa kun oli jo lähes liian myöhäistä ja siitä syystä käskyni kajahti hallissa niin että useampikin koira ja ihminenkin pidätti hetken hengitystään. Luojan kiitos Ansa kuunteli ja rata jatkui virheettä, pussiinkin mentiin vähän viimetipassa mutta kaikesta tästä kaasuttelusta ja "pelastelusta" huolimatta maaliin päästiin ratavirheittä ja aikaakin kulutimme vaivaiset 38 sekunttia. Nollavoittohan sillä irtosi ja Ansan eka LUVA-nolla kakkosista :D
Toisella radalla tuli sitten kepeillä pujotteluvirhe ja uusiessa Ansa hyppäsi keppejä edeltäneen hypyn toiseen kertaan ja näin ollen tuloksena hylätty. Loppu rata sujui ongelmitta ja tästäkin jäi siis hyvä mieli :)
Kiitos ystävilleni Susannalle ja Heidille jotka ovat luottaneet nämä hienot koiransa ohjaukseeni. Niitä on ilo kartturoida niin treeneissä kuin kilpailuissakin <3
Rafiki on ollut mulla nyt hoidossa torstaista asti ja on sopeutunut meidän laumaan oikein kivasti. Äksy toki on sitä mieltä että Kaki on vähintään ällöttävä ja sen ei ole lupa liikkua ja hengittää ihan miten tahansa, mutta kumpikin jättää toisensa omaan rauhaansa. Pomon mielestä Rafiki, niinkuin kaikki muutkin, on tosi ihana, harmi vaan ettei Kaki tykkää nukkua ihan niin lähekkäin kun Pomo välillä tahtoisi :D
Rafikin radat sujuivat pääpiirteittäin hyvin. Kepit ja kontaktit molemmilla radoilla erinomaiset, ekalla radalla kesti upeasti persjätön kepeillä ja oli muutenkin kivasti kuulolla ja silti vauhdikas. Kuinka olen näin kauan treenannut tätä koiraa ja multa on jäänyt huomaamatta, että muuri on sille ongelma. Toisella radalla sille tuli kielto ja toisella mentiin (taas) päin. Sitten tuli vielä kaupanpäällisiksi pari rimaakin, kun sähläsin käskytyksessä.
Ansan sain pitkästä aikaa ohjaukseeni, koska sen omistajalla on enää viikko laskettuun aikaan, eli juokseminen ei enää suju entiseen malliin. Viikolla pidettiin kahdet yhteistreenit ja varsinkin perjantain viimeistelytreeni sujui oikein hyvin. Hyvillä mielin siis lähdin radalle. Eka rata olikin todella hieno. Muutamassa kohdassa päästi tiet tarkoituksella pitkiksi ja tällä varmistelin rimojen pysymistä ylhäällä, vaikkei siihen Ansan kanssa niin tarvetta olekkaan. Radalla oli kaksi tarkkaa paikkaa, kepeille sisään meno kovalla vauhdilla ja toinen olis se, että Ansalle pitää keinulla antaa odota-käsky. Kepit muistin rauhottaa ja antaa koira itse hakea sisäänmenon, keinun muistin siinä vaiheessa kun oli jo lähes liian myöhäistä ja siitä syystä käskyni kajahti hallissa niin että useampikin koira ja ihminenkin pidätti hetken hengitystään. Luojan kiitos Ansa kuunteli ja rata jatkui virheettä, pussiinkin mentiin vähän viimetipassa mutta kaikesta tästä kaasuttelusta ja "pelastelusta" huolimatta maaliin päästiin ratavirheittä ja aikaakin kulutimme vaivaiset 38 sekunttia. Nollavoittohan sillä irtosi ja Ansan eka LUVA-nolla kakkosista :D
Toisella radalla tuli sitten kepeillä pujotteluvirhe ja uusiessa Ansa hyppäsi keppejä edeltäneen hypyn toiseen kertaan ja näin ollen tuloksena hylätty. Loppu rata sujui ongelmitta ja tästäkin jäi siis hyvä mieli :)
Kiitos ystävilleni Susannalle ja Heidille jotka ovat luottaneet nämä hienot koiransa ohjaukseeni. Niitä on ilo kartturoida niin treeneissä kuin kilpailuissakin <3
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Haku-koulutus
Ristimäen Jessica (Kennel Myytin) oli pitämässä meidän hakuporukalle koulutusta pääsiäis lauantaina ja sunnuntaina. Itse olen ollut nyt kipeänä ja tauti tuntuu vaan pahenevan helpottamisen sijaan sen edetessä. Treenit jäivät siis omalta osaltani vähän tyngiksi enkä pystynyt olemaan mukana koko aikaa, mutta silti sain paljon irti.
Pomo teki molempina päivinä samanlaiset harjoitukset. Ongelma johon pureuduimme oli pistojen suoruus ja keskittyminen etsintään NENÄLLÄ. Pomon ongelmahan on ollut se, että pistot eivät ole suoria, se työskentelee välillä taakseppäin ja pyörii ja etsii silmillä. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa niin, että Äijä laitettiin viiteenkymppiin ja minä lähdin koiran kanssa keskilinjalta kävelemään kohti maalimiestä. Muutaman kymmenen metriä käveltyäni istutin Pomon ja lähetin sen äijälle. Pari ekaa pistoa meni taas pööpöillessä. Lähti hyvin, sitten kääntyi keskilinjan suuntaisesti etenemään alueella, sitten sai hajunpoikasen ja palasi kaartaen taakseppäin ja jäi pyörimään maalimiehen ympärille. Haki ja haki, silmillä, sitten lopulta suostui avaamaan nenänsä ja löysi ukon. Ekalta otettiin ilmaisu (piti auttaa rulla suuhun ja epäröi hetken ennen kuin lähti palauttamaan) lopuilta ei. Kolmas pisto luonasi jo ihan ok. Viidennelle (viimeinen) otettiin ääniapu.
Sunnuntaina tehtiin sama treeni uusintana. Ekalle äijälle eteni suht suoraan, nosti rullan nopeahkosti mutta sitten mietti hetken aikaa että "mitäs nyt piti tehdä"? Onneksi kykeni raktaisemaan ongelman itsenäisesti ja tuli luokseni. Lopuilta äijiltä tuli suorapalkka, kuten lauantainakin. Teki nyt kauttaaltaan suorempia hyviä pistoja ja käytti nenäänsä aktiivisesti. Kaunein L:n muotoinen pisto tehtiin 4. äijälle ja sen päästä löytyi onneksi superpalkka Harri :D Viides maalimies antoi taas ääniavun.
Sunnuntain treeni oli kaikenkaikkiaan oikein hyvä. Pomo työskenteli keskittyneesti ja oli motivoitunut etsintään. Sain "kotilähksyksi" tehdä tämän tyyppistä treeniä nyt jonkun aikaa, ottaa ilmaisua vaihtelevasti joka kerta mukaan 1-3 äijän verran ja toki sitä mikä äijä ilmaistaan pitää varioida. Lisäksi pitää toisinaan tehdä ylipitkä (jopa 8 maalimiehen) treeni, jossa haetaan koiralle sitä rutiinia toimia tietyllä tavalla vaikka se onkin jo väsynyt. Pomo kun reagoi väsymykseen niin, että etenee noin 2m alueelle ja ottaa rullan suuhun ja jää seisomaan. Koska Pomon toimintakyky ei ole parasta luokkaa, pitää sille luoda treenillä selkeä rutiini ja kaava jota se noudattaa, AINA, niin että jos ja kun se kokeessa lukkiutuu tulee sen selkärangasta oikea toimintamalli jota se lähtee suorittamaan ihan ajattelematta.
Pomo teki molempina päivinä samanlaiset harjoitukset. Ongelma johon pureuduimme oli pistojen suoruus ja keskittyminen etsintään NENÄLLÄ. Pomon ongelmahan on ollut se, että pistot eivät ole suoria, se työskentelee välillä taakseppäin ja pyörii ja etsii silmillä. Lähdimme ratkaisemaan ongelmaa niin, että Äijä laitettiin viiteenkymppiin ja minä lähdin koiran kanssa keskilinjalta kävelemään kohti maalimiestä. Muutaman kymmenen metriä käveltyäni istutin Pomon ja lähetin sen äijälle. Pari ekaa pistoa meni taas pööpöillessä. Lähti hyvin, sitten kääntyi keskilinjan suuntaisesti etenemään alueella, sitten sai hajunpoikasen ja palasi kaartaen taakseppäin ja jäi pyörimään maalimiehen ympärille. Haki ja haki, silmillä, sitten lopulta suostui avaamaan nenänsä ja löysi ukon. Ekalta otettiin ilmaisu (piti auttaa rulla suuhun ja epäröi hetken ennen kuin lähti palauttamaan) lopuilta ei. Kolmas pisto luonasi jo ihan ok. Viidennelle (viimeinen) otettiin ääniapu.
Sunnuntaina tehtiin sama treeni uusintana. Ekalle äijälle eteni suht suoraan, nosti rullan nopeahkosti mutta sitten mietti hetken aikaa että "mitäs nyt piti tehdä"? Onneksi kykeni raktaisemaan ongelman itsenäisesti ja tuli luokseni. Lopuilta äijiltä tuli suorapalkka, kuten lauantainakin. Teki nyt kauttaaltaan suorempia hyviä pistoja ja käytti nenäänsä aktiivisesti. Kaunein L:n muotoinen pisto tehtiin 4. äijälle ja sen päästä löytyi onneksi superpalkka Harri :D Viides maalimies antoi taas ääniavun.
Sunnuntain treeni oli kaikenkaikkiaan oikein hyvä. Pomo työskenteli keskittyneesti ja oli motivoitunut etsintään. Sain "kotilähksyksi" tehdä tämän tyyppistä treeniä nyt jonkun aikaa, ottaa ilmaisua vaihtelevasti joka kerta mukaan 1-3 äijän verran ja toki sitä mikä äijä ilmaistaan pitää varioida. Lisäksi pitää toisinaan tehdä ylipitkä (jopa 8 maalimiehen) treeni, jossa haetaan koiralle sitä rutiinia toimia tietyllä tavalla vaikka se onkin jo väsynyt. Pomo kun reagoi väsymykseen niin, että etenee noin 2m alueelle ja ottaa rullan suuhun ja jää seisomaan. Koska Pomon toimintakyky ei ole parasta luokkaa, pitää sille luoda treenillä selkeä rutiini ja kaava jota se noudattaa, AINA, niin että jos ja kun se kokeessa lukkiutuu tulee sen selkärangasta oikea toimintamalli jota se lähtee suorittamaan ihan ajattelematta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)