Aamu alkoi Pomon radoilla. Kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata, Anders Virtasen käsialaa. Ekalla radalla herra oli vauhdikas, ikävästi lopussa tipahti yksi rima (ihan ohjaajan hätiköinnin johdosta). Toinen rata oli nollarata, mutta tahmatassulle tuli hieman yliaikaa. Hypärillä mentiin sitten jo käsijarru päällä, ja yksi rimakin tarttui matkaan.
Tässä Pomon yliaikanolla
Sitten oli Äksyn vuoro. Minit aloittivat hypäristä. Radalla oli alussa pari putkea joissa oli pakko varmistella että koira menee sisään oikeasta suusta. Tästä varmistelusta johtuen varsinkin putkesta-putkeen-ohjaus kökkösi aikalailla. Sitten päästiin vauhtiin ja vauhtia piisasi, ohjaus pysyi kasassa ihan kivasti kunnes Äksy meinasi karata kepeille hieman liian aikaisin. Naisellinen kiljaisuni sai sen kuitenkin kääntymään ympäri ja tulemaan putkeen, onneksi, maaliin mentiin taas vauhdilla. Radan jälkeen ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä, just sen keppisekoilunkin takia, varsinkin kun olin nähnyt sujuvia ratoja ennen omaa suoritusta. Siksi yllätyin aidosti kun Virpi tuli perässäni ulos ja sanoi että menimme johtoon. Muutaman koirakon verran jouduin jännittämään lopputulosta, ja ne olivat piinaavia minutteja. Lopulta kaikki olivat suorituksensa tehneet ja tuloslistalla komeili meidän nimi ylimmäisenä :D käsittämätön tunne :D
Yhteenvetona olen XY:n radoilla iloinen siitä, että persjätöt joita harvoin uskallan käyttää toimivat oikein hienosti niin kepeille kuin hypyillekkin. Koira irtosi hienosti eteen, sivulle ja putkiin. Kontaktit toimivat ja homma pelitti muutenkin oikein mallikkaasti. Tämän koiran kanssa kisaaminen on nautinto, mutta narttukun on, näitä päiviä ei aina ole :D
Löysin tein blogin, lisään linkkilistaan! :)
VastaaPoista