Agipitsi 2014

Takana on rankka viikonloppu. Kotikisat, ja vielä näin isot, ovat aina kova rutistus järjestäjille. Talkoilin molempina päivinä ja lisäksi kisasin Pelin sekä Rafikin kanssa kaikki startit (lauantaina 3 ja sunnuntain 2 rataa  molemmillla)

Rafiki on nähnyt esteet ja tehnyt agilityä viimeksi viime syksynä, koska sille sattui talvella haaveri ja sitä on kuntoutettu koko kevät. Rohkeasti lähdimme yrittämään pitkän tauon jälkeen, eikä koira kyllä ollut mitään unohtanut :)

Keli oli armoton, hirmuinen helle ja kentät auringossa, eli kyyti oli kuumaa sekä ohjaajalle että koirille ja kun toinen koira starttasi luokan ensimmäisenä ja toinen viimeisenä niin muutaman kerta juoksin Pelin maaliin, ojensin koiran Heidille ja juoksin seuraavaan rataantutustumiseen ja juoksin heti perään Rafikin kanssa :) No, kohtuullisesti jalat jaksoi vaikka vähän pökkelöltä välillä tuntui.

Molemmille koirille viikonlopun tuloksena vitosia ja hyllyjä. Rafiki oli ihan niin partiopoika kuin muistinkin, yhden lentokeinun se teki kun unohdin että sille pitää huutaa ODOTA. Tämä korjattiin sitten seuraaville agiradoille ja keinut sujui hyvin, samoin kepit haki hienosti joka radalla ja alastulokontaktit teki irtoamisesta huolimatta. Rafiki nappasi lauantaina jopa yhdellä vitosradalla kolmossijan. Myös sunnuntaina tehtiin yksi hyvä rata jossa yksi rima-vitonen. Rafiki on ihanan kuuliainen ja tekee just eikä melkein mitä näytetään, nuo rimat tippui tilanteissa joissa mä olin "hätäinen" eli rauha niihin hyppyihin myös koiralle niin saadaan se nousu kolmosiin järjestettyä :)

Peli hyllytteli lauantaina oikein urakalla, kun oma fiilis oli maassa aamulla rytätyn auton tähden niin omalle koiralleni en pysty feikkaamaan. Keskittyminen ei ollut parasta ja se näkyy Pelin kanssa välittömästi, se kun ei anna anteeksi pientäkään herpaantumista tai ajatuksen karkaamista silloin kun ollaan täysillä menossa. Sunnuntaina kokosin itseni ja päätin aamulla että "tästä päivästä ei voi mitenkään tulla yhtä huono kuin eilisestä" (hajotin myös puhelimeni vielä illan aikana talkoillessa) ja päätin kääntää kelkkani.

Sunnuntain eka rata vaikuttin kehän laidalta tosi vaikealta, mietin jo että menenkö ollenkaan, mutta sitten päätin että minä pystyn siihen. Menin tutustumaan rataan ja päätin että survon sen läpi vaikka väkisin. Ja niin sitten tein. Pelin eka LUVA oli NIIIIIIIN lähellä. Siinä oli pieni lipsahdus koiralta selän taa ja kun sekunnin tuhannesosan ajan hain keppien alkua katseella (tehdäkseni pakkovalssin) niin koira tuli ekan välin väärään suuntaan. Siitä sitten otettiin uusi alku kepeille ja vedettiin maaliin. Radalla ei tehty yhtään nollaa ja Peli voitti radan suvereenisti tuosta tököstä huolimatta (muilla rimavitosia) ja nappasi itselleen komean pokaalin koska kyseessä oli RKS:n seuramestaruusluokka. Eli Peli oli paras kakkosluokan koira ja nyt saamme pitää hallussamme komeaa kiertopalkintoa vuoden ajan :)

Tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin sitä että nyt sain ekaa kertaa itselleni radalle sellaisen kunnon "tappoasenteen" kisoissa. Kun sisuunnuin vaikeasta radasta ja päätin että perkele, mehän tehdään se. Kattokaas oikein. Ja mun Peli, oli maailman paras, ja teki ihan just niinku se osaa, täysiä ja sydämellä  <3

Puhelimen rikkoutumisen tähden ei ole videoita :/