Aloitan alusta. Kaksi viikkoa sitten päätimme Elinan ja Janitan kanssa, että Pelin käytökseen pitää puuttua kunnolla. Sillehän on ollut suuri ongelma toiset koirat ja varsinkin se, kun ne tekevät vauhdikasta agilityä lähettyvillä. Pelillä on todella suuri saalisvietti ja se on ryntäillyt sekapäisenä ja tilanteen salliessa karannut toisten kimppuun. Suurimmaksi osaksi olen siis pitänyt tietenkin pentua kiinni ja oleskellut hallissa mahdollisimman vähän, juuri näiden tilanteiden välttämiseksi. Kun se on ollut voimissaan se on jaksanut keskittyä minuun ja tekemiseen, mutta kun se väsyy niin alkaa ote herpaantua ja kiusaus on käynyt liian suureksi. Kaksi viikkoa sitten ajoimme sen virheeseen ja sille kerrottiin että toisten perään lähteminen on väärin. Janita toimi toiminnan katkaisijana, minä sain olla vain mukava omistaja joka palkkasi koiran kontaktista ja luoksetulosta. Tämä johti siihen että Peli paineistui eikä pystynyt enää tekemään oikeastaan mitään järkevää. Sain sen kuitenkin lopulta hyppäämään yksittäisen hypyn muutamaan kertaan.
Viime viikolla oli pentuagi-kurssissa tauko MM-kisojen tähden, mutta meillä oli Elinan yksäri Äksyn kanssa ja otin Pelin sinne mukaan. Teimme sille taas saman tyyppisen tilanteen, eli toinen koira teki hallissa agilityä ja kun Peli lähti saalistamaan sitä huomautettiin. Taas se paineistui, viipotti pitkin seiniä eikä tahtonut millään tulla luokseni. Hain sen moneen kertaan tuolien takaa tekemään yksittäistä hyppyä jossa lopulta onnistuttiin ja se söi jopa palkankin mutta painetta se ei purkanut. Kotihallilla (samana iltana) tehtiin paria hyppyä ja putkea häiriöttömästi, ihan vaan omankin mieleni parantamiseksi, ettei koirallekkaan jää sellaista oloa että aina kun on esteitä niin tulee sanomista.
Viime viikolla sitten olin aivan maani myynyt. Tuntui että olen ihan kädetön koiranohjaaja, en osaa käsitellä tätä vietikästä pentuani ja olen vahvistanut sille aivan vääriä asioita. Se menee mieluummin piiloon johonkin kuin tulee luokseni paineistuessaan (toisin kuin vanhemmat koirani jotka ovat painetilanteessa aina hakeneet minusta tukea vaikka toimintakyky onkin alentunut). Loppu viikon mietin ja murehdin, puhuin monen ihmisen kanssa ja nukuin huonosti. Pelin kanssa tehtiin perusjuttuja, yritin olla tekemättä suurempaa konfliktia mihinkään liikkeeseen. Tehtiin vaan juttuja jotka jo osattiin tai sitten jotain ihan turhuutta, ei mitään liikkeitten hiomista tms.
Tiistaina, eilen, oli sitten pentuagin viimeinen treenikerta. Elinan kanssa oli sovittu, että Peli saa tehdä omat harjoituksensa niin että hallissa ei sillä puolella ole muita koiria.
Toin Pelin halliin normaalisti ja vein ykköshypyn taa. Naapuriradalla, aidan takana, oli toinen koira tekemässä rataa, jonka huomatessaan Peli paineistui. Se luimisteli istuessaan ja kun kutsuin sitä hypyn yli, se tuli ravaten ja meni seinän viereen luimistelemaan. Hain sen takaisin, pistin rauhallisesti lähtöpaikalle, kehuin kun vilaisi toista koiraa ja palautti kontaktin minuun, kävin palkkaamassa ja kutsuin yli. Hypystä annettiin heti lelupalkka. Tämänä jälkeen homma alkoi luonata. Hitaasti mutta varmasti Peli luopui häiriönaiheuttajasta ja ryhtyi töihin. Oman vuoromme jälkeen jäin vielä hetkeksi halliin ja palkkasin kontaktista kentän reunalla kun toinen koirakko teki rataa.
Koska ensimmäinen sessio meni näin hyvin otettiin toisessa askel eteenpäin. Hallissa oli samalla puolella muita koiria, jotka olivan ensin etäällä ja paikallaan. Sitten ne alkoivat liikkua kävelleen. Sitten lopulta (näkyy videollakin) kuinka Laura ja Xavi tulivat tekemään kontakti-hajoituksia radan reunaan ja kameranaisen selän takana Jani ja Kawa tekivät putkea. Siinä kohtaa Peli meni taas hetkeksi hämilleen, meinasi paineistua mutta onnistuin rohkaisemaan sitä oikeassa kohtaa ja saimme tehtyä harjoituksen loppuun.
Mieletön pentu. Nyt se otti selvästi häiriötä, mutta mietittyään hetken se valitsi jäädä. Viime viikolla tuntui että edessä on vuoden työ ja ajattelin jo että noinko pitää luopua koko agilitystä joksikin aikaa. Nyt on sellainen olo, että ehkä me sittenkin selvitään. Ehkä mä vielä opin ja osaan opettaa Pelinkin. Toivon vaan, että se kestää mun virheet, joita tulen tekemään varmasti paljon.
Loppuun video meidän treenistä :) Pelin vauhdissa näkyy selvästi milloin se ottaa häiriötä muista. Todellisuus on kuitenkin se, että kun se siihen häiriöön tottuu niin vauhti ei tule olemaan meidän ongelma, vaan juuri se että koira käyttää päätään ja keskittyy. Ja tuossa hitaammaassa vauhdissa se todella keskittyi ja valitsi tehdä mun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti