enterorokon kourissa

Ihan järkyttävä tauti, voin kertoa. Sunnuntaina kaikki alkoi, kuumeen nousulla. Maanantaiaamuna heräsin siihen että ikenet olivat turvonneet ja suu kipeä. Kuumetta se 39 astetta. Viikon edetessä rakkulat suussa lisääntyivät ja kuume kipusi päivittäin samoihin lukemiin. Kuumeen sai pysymään alhaalla combottamalla 600mg buranaa ja 1g panadolia. Suuhun ei auttanut mikään. Purskuttelin pariin otteeseen päivässä betadine-suuvettä ja imeskelin Bebanthen-tabletteja. Perjantaina oli havaittavissa ensimmäiset mahdollisen taudin taantumisen merkit. Ikenet eivät olleet enää aivan niin turvoksissa ja kuumekin nousi enää 38 asteeseen. Ehkä mä selviän tästä hengissä, sittenkin. Paino on näiden 5 päivän aikana tippunut 6kg, mitään kiinteää en ole saanut ala sitten viime sunnuntain. Apteekista ostettavia nutri-drinkejä olen taistellut alas päivittäin yhden ja joinan päivinä myös jugurtin. Juominenkin on tehnyt niin kipeää, että ylimääräisiä ei ole tullut litkittyä, edes vettä.

Tällaisina hetkinä saan taas kiittää laajaa ystäväpiiriäni. Enkä tiedä miten kiittäisin. Koirille on löytynyt lenkittäjiä ja leikittäjiä, jokaiselle päivälle. Olen niin kiitollinen ja iloinen. On luotettavia käsiä, joihin uskallan luottaa kullannuppuni. Koirat ovat päässeet päivittäin lenkille ja puuhailemaan. Peli on päässyt pentutreffeille useammankin pentusen kanssa ja nauttinut täysin rinnoin. Pomo ja Äksy ovat päässeet lenkille, niin remmissä kuin vapaanakin, koiraseurassa ja keskenään. Kunpa joskus pystyisin tämän kaiken avun korvaamaan. Olette ihania, jokainen <3

Keskiviikkona Peli kävi reippaasti rokotuksillakin ilman minua. Painoa oli 6,9kg (12vkoa) ja pentu erinomaisessa kunnossa (el teki yleistarkastuksen silmät, korvat, sydän yms). Neiti oli käyttäytynyt oikein hyvin. Antanut lääkärin tutkia itsensä ja ollut reipas oma itsensä. Rokotuksestakaan se ei ollut ollut millänsäkkään.

Lopuksi vielä muutamat kuvatereiset viikon seikkailuista

Ansa-tädin luona leikkimässä

Pomo-herra ja Manta-neiti kirjurissa