Edellisviikolla käytiin Suoknuutin Jaakon yksärillä Mariannen ja Netan kaverina. Jaakolta sain hyvät neuvot Pelin keppikoomailun avaamiseen. Neuvoa päästiin kokeilemaan vasta tänään, kovista pakkasista johtuneen pakko-tauon tähden. Meillä kun on lämmittämätön halli.
Keppirumbaksi kutsuttu harjoite koostuu siis kahdesta mutkaputkesta joiden välissä ovat kepit. Tarkoitus on että koira vaan pujottelee, ei saa kehuja eikä palkkaa vaan sukkuloi vaan keppejä ja kääntyy aina putkessa takaisin kepeille. Tällä harjoituksella on tarkoitus saada koira aivot tyhjenemään ajatuksista ja sen vaan teknisesti suorittamaan keppejä miettimättä asiaa sen kummemmin. Jos tulee virheitä niihin ei puututa mitenkään, koira pistetään vaan putkeen ja uudestaan kepeille ja homma jatkuu näin, kunnes sitten jossain kohtaa palkataan putken jälkeen.
Ensin tein rumbaa niin että liikuin itse koiran mukana ns. normi ohjaus-tyyliin. Ei kummempaa jumittamista, kesti takanaleikkausta ja persjättöä ja vedästystä ok. Ohijuostessa rytmi kiihtyi mutta kepit pysyivät kasassa kuitenkin. Sitten siirryttiin astetta vaikeampaan harjoitukseen eli minä siirryin kävelemään ja koiran pitikin edetä itsenäisesti. Siin saatiin sitten esiin se varsinainen ongelma. Heti ensi yrityksellä Peli koomasi ja jätti jopa viimeisen keppivälin tekemättä. Minä en reagoinut tähän mitenkään, käskin sen vaan putkeen ja siitä uudelleen kepeille. Nyt Peli pujotteli loppuun, hidasti mutta teki loppuun asti. Taas vaan ohjaus putkeen ja uudestaan kepeille, nyt hidastus oli todella pientä ja vielä neljäs kerta putken kautta kepeille, varma eteenpäin tähtäävä suoritus jossa ei minkäänlaista rytminmuutosta koiralla. Siitä putkeen ja palkka. Loistokasta! Koira vastasi treeniin juuri odotetulla tavalla, ongelma ilmeni mutta siihen löydettiin ratkaisu ja täysi koiran omilla ehdoilla, se sai vaan tarjota uutta yritystä ilman minkään laista painetta tai apua :) Taas kerran Peli osoitti kykynsä ajatteluun, tai tässäkohtaa ehkä enemmän siitä luopumiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti