Tamskin kisojen jälkeen Peli aloitti juoksunsa ja meillä tuli näin kolmen viikon tauko tekemiseen. Täällä meilläpäin on hallissa juoksukielto eli agilityä ei päästy tekemään lainkaan. Tottista kävin pari kertaa tekemässä pellolla. Oikeastaan voi sanoa että lomailtiin koko aika. Nautittiin lenkkeilystä ja muusta touhuamisesta, unohdettiin tavoitteet ja treenit.
Itse suoritin itsetutkistelua katsomalla meidän tähänastiset kisavideot (ATT, TSAU ja TAMSK) ja pohtimalla meidän "ongelmia". Näin jopa unia starttiongelmasta ja työstin selvästi asioita myös alitajuisesti. Vidoilta näkyi selvästi paljon hyviä asioita ja pettymykset vaihtuivat iloon siitä kuinka varmat ovat esim Pelin kontaktit ja kuinka kivasti se on kuulolla radalla häiriöstä huolimatta. Lähtötilanteet saivat vielä jälkeenpäinkin verenpaineen nousemaan mutta nyt pystyin näkemään myös oman toimintani selvemmin. En varsinaisesti jännitä kisatilanteita, mutta kun en luota koiraani startissa, käyttäydyn oudosi, aivan erilailla kuin treenissä. Hätäilen ja olen epäselvä, en ollenkaan sellainen varma ja selkeä kuin treenissä. Nyt pitää siis jatkaa treenissä samalla lailla ja tuoda sama toiminta kisoihin.
Startin lisäksi toinen perustavaa laatua oleva ongelma on ollut rimat. Peli ei välitä rimojen kannattimillaan pysymisestä, sitä ei haittaa vaikka vähän paukkuu, kunhan mennään kovaa. Varsinkin rataa tehdessä, koiran kiihtyessä rimat ovat olleet ongelma. Juoksutauon jälkeen otin tämänkin asian työn alle. Tein helpohkon 15 esteen radan (valsseja, leikkauksia ja takaakierto) ja nostin rimat 65-70cm korkeuteen. Peli on siis tähän asti treenannut 55-60 rimoilla. Sitten vaan yksinkertaisesti lähdettiin treenaamaan. Kun rima putosi, pyysin koiran rauhallisesti maahan, totesin lempeästi "oho, kuinkas tässä nyt näin kävi", nostin riman kannattimilleen ja pyysin koiran uudestaan yli. Kun rima pysyi, kehuin vuolaasti mutten palkannut. Sitten tehtiin sama kohta uudestaan vauhdissa ja kun rima pysyi siitä seurasi iso kehu ja lelupalkka. Ei tarvinnut montaa kertaa asiasta huomauttaa tällä tavalla kun rimat eivät enää tuottaneet minkään asteen ongelmaa. Kun rata sujui kokonaisena ilman yhtään rimaa tein vielä häiriöhyppyjä eli yritin saada koiran pudottamaan huitomalla käsillä, rytmittämällä jaloilla väärin, ohjaamalla myöhässä ja huonosti....yhtään rimaa ei pudonnut. Parhaan palautteen sain sitten Suoknuutin Jaakon yksärillä torstaina kun teimme tunnin töitä ja koko treenin aikana tuli 2 rimaa joista toinen oli ihan mun vika :)
Viime viikko oli treenin täyteinen, sunnuntaina oltiin ÄSKK:lla Jänesniemen Elinan treenissä, tiistaina Elinan kaukoryhmässä Purina Centerillä ja torstaina sitten Jaakon yksärillä. Palasimme siis agilityn pariin täydellä rytinällä. Ensi viikon sunnuntaina on luvassa kolme starttia ATT:llä.
Hienoin uutinen agilityn osalta on kuitenkin sähköposti joka saapui myöhään perjantai-iltana. Meidät on hyväksytty Kelpokoiran Next Level-ryhmään ensi kevääksi :)
Tauon varsinainen teho näkyy tottiksessa. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikalleen. Alokasluokka alkaa olla koekunnossa, viretila on hyvä ja se kestää palkattomuutta upeasti. Murheenkryyni nouto, jonka suhteen olen jo monesti heittänyt kirveen kaivoon otti perjantaina aimoharppauksen eteenpäin, nyt se on oikeastaan enää viittä vaille. Mehän ollaan siis tehty erikseen vauhtinoutoa ja sitten pitämistä edessä taistelun avulla. Pelille on ollut vaikeaa istua mun edessä patukka/kapula suussa, se tuo kyllä mutta sylkee tavarat jalkoihin tai käy esineen kanssa maate jalkohini, käteen asti lelu tulee vain jos olen ollut kaksinkerroin (käsi lähes maassa) vastaanottamassa koiraa. Kapulan kanssa on tehty pitämistä ja taistelua, ja toki vauhtinoutoja, kaikki uuden työstäminen on tehty patukalla, näin siis nytkin. Otin Pelin viereeni, pidin pannasta kiinni, heitin patukan ja päästin koiran perään NOUDA-käskyllä. Kun koira lähti tulemaan kohti kehuin matalalla äänellä rauhallisesti ja astuin vähän taakseppäin pitäen kädet "eteentulo"-merkkinä, kun koira vähän ihmetteli ja hidasti annoin kaikki mahdolliset avut (kädet, taaksepäin astuminen ja rauhallinen "tuo vaan") ja kyllä, hämmennyksissään tai älykkyyttään se istahti eteeni patukka suussaan. Onneksi olimme varautuneet kaikkeen ja vanhasta oppineena oli ystäväni valmiina naksuttimen kanssa ja merkkasi toiminnan koiralle oikeaksi heti sen tapahtuessa. Teimme vielä toisen toiston jossa koira oli vähän epävarma mutta teki kuitenkin. Lauantaina uusittiin sama ja homma alkoi jo näyttää noutamiselta. Vieläkin tarvitaan käsiapua ja kehua mutta toiminta näyttää jo noudolta.
Haku on ainoa harrastuksista joka ei ollut tauolla juoksujen aikana. Pelin pistot ovat vauhdikkaita ja todella suoria, etsimistyö on motivoitunutta ja tarkkaa. Noudon liikahdettua eteenpäin mentiin "upporikasta ja rutiköyhää" ja kokeiltiin lauantain treeneissä ilmaisua. Ensi alkuun ongelmaa tuotti se että Peli tarjosi ruotsalaista rullaa maalimiehelle leikittäväksi. Kun se saatiin tajuamaan että rullan kanssa pitäisikin lähteä keskilinjalle, toi se joka kerta rullan hienosti mulle asti. Kolme tällaista ja sitten "palkaksi" neljäs maalimies 50m suorapalkalla. Nuo ilmaisu-maalimiehet olivat siis 20m syvyydessä.
Kaikenkaikkiaan treenaaminen on ollut nyt meistä molemmista aivan mahtavaa ja hommat tuntuvat luonaavan. Ei siis muuta kuin eteenpäin, se on elämän meno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti