Ajeltiin sitten Marjon kanssa Hyvinkäälle kisoihin. Hulluja kun olemme. Matkaa tuli, mutta mukavaa oli :D Ja ei kös se ole pääasia :) Päivä oli pitkä kun Marjo ja Pink starttasivat kakkosluokassa, mutta hyvässä seurassa tuttujen koirakoiden suorituksia jännittäessä aika kului nopeasti.
Äksyn eka startti meni ihan reisille. Ensin se ei lähtenyt ohjaukseen mukaan, vaan oli päättänyt että menee A:lle vaikka kaikki pelit ja pensselit kertoivat muuta. Sen jälkeen se jäi hiipimään puomille, eikä pysähtynyt alastulokontaktille. Rata päättyi sitten lentokeinuun, jonka jälkeen keskeytin suorituksen ja kävelin pois radalta. Hypärille lähdettiin uudella innolla. Alussa Äksy ei lähtenyt valssiin mukaan ja valui ohi esteestä, mutta tämän jälkeen mentiin eikä meinattu. Jouduin juoksemaan ihan tosissaan ja neidissä oli vauhtia niin että radanlaidallakin tutut sanoivat että noniin, nyt oli tekemisen meininkin. Kellokin kertoi että hyvin edettiin, vaikka se tökkökin siellä tuli. Eiköhän tämä tästä, nyt on vaan pakko treenata noita kontaktien erotteluja muista esteistä. Ei se pelkästään Äksyn vika ole, kun viimeiseen melkein puoleen vuoteen ei ole muuta tehty kun kontakteja. Eli erottelutreeniä luvassa XY:lle.
Pomo oli vähän taas kierroksilla uudessa kisapaikassa. Ennen starttia se läähätteli ja oli kovin levoton. Radalla se näkyi jälleen pienenä tahmeutena. Ei se vieläkään pysty esittämään parasta vauhtiaan kisoissa. Tuli kuitenkin ohjauksiin ihan kiitettävästi, tokavikalla esteellä (pituus) meinasi käydä työtapaturma kun tein vastakäännöksen seisovilta jaloilta, onneksi koira suoritti sen puhtaasti. Se oli Pomelin 4. nolla putkeen ja siis ekasta kolmosten startista heti SM-nolla takataskuun. Hypärillä kävi sitten työtapaturma. Kesken pujottelun kuului kajareista räsähdys ja Pomo ääniarkana koirana keskeytti kepit. Takaisin rytmiin pääsy ei oikein onnistunut ja välistävedossa tuli vielä rimakin alas. En syytä tästä virheestä koiraa enkä itseäni. Veryttelyesteitä tehdessä oli kuulunut samanlainen ääni (kajareiden johdossa oli jotain vikaa ja aina kun siihen osui joku niin tämä räsähdys kuului) ja silloin koira painui korvat luimussa kyykkyyn. Olen siis tyytyväinen siihen että se keräsi itsensä ja pystyi suorittamaan radan loppuun asti.
Pomon lievä ääniarkuus on näkynyt muuallakin. Ammuttaessa se reagoi, hätkähtää ja katsoo taakseen (tai mistä se laukaus nyt kuuluukin), mutta kykenee jatkamaan tehtäväänsä (seuraaminen/paikkamakuu). Muunkin sorttiset kovat äänet ovat sen mielestä selvästi epämielyttäviä. PK-koetta varten pitänee mennä ampumaradalle syömään nakkeja :D
Tässä Mopelin agiradan nolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti